Millainen on sosiaalisen median kouluttajan arki? Miten somea pitäisi kouluttaa? Onko yleisö nälkäistä ja innokasta, valmiina sukeltamaan somen pyörteisiin? Tökkiikö tekniikka?
Kun Vesa Ilola eli Ajatusvesa kertoi Facebookissa ja Twitterissä aikovansa bloggata sosiaalisen median kouluttamisesta, innostuin itsekin aiheesta.
Sosiaalisen median kouluttaja on itsekin oppija. Se mitä on tarjolla tänään, voi muuttua jo huomiseksi. Kaikkea ei voi opetella kerralla valmiiksi, kyse on aidosti elinikäisestä oppimisesta.
Ei ole kahta samanlaista koulutusta. Jokainen osallistuja on persoona, joka kantaa kortensa kekoon. Asenne ja motivaatio ovat koulutuksen onnistumisen kannalta keskeisiä tekijöitä. Pakolla voi joutua osallistumaan, mutta pakolla ei opi. Ryhmässä voi olla monenlaisia ihmisiä.
- Kieltäjä on henkilö, joka ajattelee, että tämä menee ohi kun vielä vähän odotan. Heitä ei yleensä eksy koulutukseen ellei sitten esimiehen pakottamana.
- Tuomitsija kertoo kauhutarinoita Facebookista jo aamukahvilla ennen varsinaisen koulutuksen alkua.
- Heränneellä on hiljattain ollut jokin positiivinen kokemus, jonka hän mielellään jakaa.
- Kiinnostunut ei vielä ole kokeillut, mutta sormet jo vähän polttelevat.
- Kokeilija on jo uskaltautunut vähän sinne sun tänne.
- Innostaja on työyhteisönsä aarre, joka neuvoo muitakin alkuun.
- Aktiivi on jo monessa mukana ja kokeilee mielellään uutta.
- Edelläkävijä on lonely rider, jolla on visio tulevaisuudesta.
- Intohimoinen sukeltaa pää edellä sosiaalisen median maailmaan mahdollisista kolhuista piittaamatta.
Joukossa on usein henkilöitä, jotka haluaisivat ensin opetella kaiken valmiiksi suljetussa ympäristössä. Julkinen opettelu on monelle uusi kokemus. Joku haluaa tietää montako eri työkalua pitäisi opetella ja pohtii voisiko organisaatio ensin linjata mitä tullaan käyttämään ettei opettele turhia. Tekniikka, päivitykset ja mahdolliset palvelujen estot yllättävät säännöllisin väliajoin.
Somekoulutus voi olla luonteeltaan herättelevä tai kädet saveen tyyppistä kokeilua. Joskus ensin herätellään, jotta kaikki työntäisivät kätensä saveen. Pidemmät koulutukset toimivat yleensä paremmin, koska ne tarjoavat mahdollisuuden päästä soveltamaan opittua kaikessa rauhassa.
Meistä jokaisesta ei tule kilpajuoksijaa, ei myöskään intohimosomettajaa. On ok olla tavallinen kuntoilija, somessa mukavuuskäyttäjä. Mukavuuskäyttäjä osaa riittävästi pärjätäkseen tietoyhteiskunnassa. Hän ei ahdistu monikanavaisuudesta ja pystyy halutessaan ilmaisemaan itseään. Hän ei huku informaatioon eikä teknologia pelästytä häntä.
Siinä missä kuntoilijan on vedettävä lenkkarit jalkaansa ja lähdettävä pururadalle, mukavuuskäyttäjän on opittava harrastamaan kurkistusviestintää. Hyvä seura ja sopivat varusteet takaavat molemmissa tapauksissa miellyttävämmän lopputuloksen.
Mervi Mavendorf´s Blog 
Muistot heräsivät kouluttajan kokemuksista! Usein tunsi käyneensä kylmässä suihkussa kun otti vastaan kielteisyyttä ja ennakkoluuloja. Oli hyvä muistutus aina ettei kaikki ole kuin sometu.ssa.
Mitä muuten Teemu A sanoikaan viime perjantain Avoin-päivän lopussa: voisiko vetää johtopäätöksen että viisaita ovat jotka eivät usko some-onneen ja amatöörien osaamiseen? Vitkastelu on viisasta?
esim. Tänään edublogs sanoi blogistani, että ”sitä ei olekaan mitä haet ”- entä jos siellä olisi ollut kaikki opiskelijoiden tekemiset? Nyt voin rauhassa odottaa kun on kyse vain minusta.
Tällaista heräsi mun mielessä välittömästi…
Some onnesta en tiedä, mutta loputon vitkastelu voi koitua kohtaloksi. Tietty palvelujen pysyvyys tai siis sen puute on ongelma. Olisin tukka pystyssä jos tämä blogi yhtäkkiä katoaisi kun käytän sisältöä osittain osoittamaan osaamistani AV ammattitutkinnossa.
Mielestäni asenteet somea kohtaan ovat muuttumassa. Vielä vuosi sitten oli asennepuolella paljon tekemistä. Viime aikoina koulutukseen hakeutuneet ovat olleet ainakin varovaisen kiinnostuneita.
Mervi. Erinomaisen kirjoituksesi ansiosta muutan oman pohdintani suuntaa kirjoituksessani 😉
Lukeudun ROIstoksi eli haluan koulutuksiin sekä osallistujana että kouluttajana vaikuttavuutta. Vaikuttavuus voi olla kuvaamaasi herätystä tai käsien saveen työntämistä.
Vaikuttavuutta parhaimmillaan on se että tekee muutoksen arkitoimintaansa. Alkaa seurata, alkaa kuunnella, alkaa osallistua.
Mukavuuskäyttäjä-määrittely on hieno. Ei tarvi siis toteuttaa luterilaista ”otsasi hiessä ja vatsasi väärällään on sinun taivallettava kivikkoista some-taivaltasi.”
Kiitos Vesa! Olisi mielenkiintoista seurata koulutettavien some taivalta esim. vuoden ajan koulutuksen jälkeen. Näkisi muuttuiko mikään ja millä vauhdilla. Some ei todellakaan ole ryppyotsaisten juttu. Pilke silmäkulmassa auttaa myös siinä julkisessa harjoittelussa.
Todella mielenkiintoinen ja liiankin tuttu aihe. Olitpas mukavasti saanut jaoteltua oppijat. Tuo ”julkista opettelua kammoavat”-porukka avasi silmäni sille, miksi osa porukasta heittää asian niin helposti lekkeriksi. Taitavat olla itsenäisen työn tekijöitä (opettajat).
Tämä jaottelu olisikin hyvä näyttää koulutuksen alussa. Saisi jokainen osallistuja tehdä hieman itsetutkiskelua. 🙂
Kiitos Kai, mukava saada palautetta. Kokemukseni mukaan moni pelkää oikeasti nolaavansa itsensä sosiaalisessa mediassa, vaikka on varsin epätodennäköistä, että joku löytää esimerkiksi nimimerkillä kirjoitetun blogitekstin ja osaa yhdistää sen kyseiseen ihmiseen.
Paluuviite: Löydä ja tunnista heimo ajoissa | Yrittäjän verkkomarkkinointi
Lisäisin yhden opiskelijatyypin – Helppoilija. Hän on tullut koulutukseen, vaikka osaa jo ennestään paljon. Siinä ei ole mitään vikaa, koska aina on mahdollisuus oppia uutta. Mutta helppoilija ilmaisee usein ja innokkaasti, joskus kärsimättömästi, kuinka helppoa on käyttää sitä jos tätä välinettä, tuskastuu hitaasta etenemisestä, ja pahimmillaan tukahduttaa toisten uskalluksen osallistua ja kysellä. Ethän anna helppoilijan lannistaa itseäsi!