Olin alkuviikosta virtuaaliopetuksen päivillä, jossa oph:n pääjohtaja Timo Lankinen totesi, että sosiaalinen media on yleissivistystä. TIEKEn sivuilla määritellään tietoyhteiskunnan kansalaisen taidot näin: ”Tietoyhteiskunnan kansalaisena toimiminen edellyttää luovaa, kriittistä ja sosiaalista mediataitoa sekä teknis- käytännöllistä osaamista.”
Tällä viikolla ilmestyneessä EVA:n raportissa lytättiin Suomi tietoyhteiskuntana. Kansalaisia varjellaan 110 % sillä seurauksella, että tieto ei kulje. Raportin mukaan Suomi on pudonnut tietoyhteiskuntakehityksen kärjestä keskeisillä mittareilla mitattuna. Eri vertailuissa Suomi sijoittuu systemaattisesti esimerkiksi naapureitamme, Ruotsia ja Tanskaa heikommin. Toisaalta todetaan, että: ”Onneksi valmius korjaukseen on olemassa. Suomessa on osaamista ja valmiita suunnitelmia sekä ratkaisuja. Nyt tarvitaan vain päätöksiä ja niiden toimeenpanoa.”
Itse koulumaailmassa muutaman vuoden pyörineenä kyseenalaistan a) valmiuksia ja b) valmiuksia tehdä päätöksiä. Annetaanko lapsille, nuorille ja aikuisille eväät tietoyhteiskunnan kansalaisena toimimiseen? Kyllä toki, juhlapuheissa nimittäin. Tällä hetkellä osaaminen ja valmiuksien antaminen on kovin saarekkeista. Meidän keskimäärin tasapäistävässä koulutusjärjestelmässä kaikki opettajat eivät suinkaan allekirjoita pääjohtaja Lankisen näkemystä. On edelleen paljon opettajia, jotka ovat sitä mieltä, että heidän ei eläessään tarvitse opetella saatikka opettaa mitään sosiaaliseen mediaan liittyvää. Ovatko he vain myöhäisiä omaksujia vai jopa esteenä kansakunnan kehitykselle?
Peruskoulussa on opettajia, jotka kieltäytyvät edes käyttämästä sähköpostia. Itselläni on kollegoja, jotka halusivat äänet pois tietokoneista, jotta tunnilla olisi hiljaista. Virtuaaliopetuksen päivillä tapasin opettajan, joka ei ollut koskaan kuullut, että 3 D-virtuaalimaailmoissa voisi tehdä muutakin kuin tappaa örkkejä. Sivityksen pariin on vielä matkaa.
Tänään päiväni pelasti kolme innokasta kollegaa, jotka piti kolmen tunnin tiiviin sosiaalisen median vierihoidon jälkeen melkein kammeta ulos luokasta. He tutustuivat ningiin, twitteriin, facebookiin, diigoon ja googlen palveluihin. Aika loppui kesken, mutta into ei.
Ville Venäläinen totesi viisaasti virtuaaliopetuksen päivillä: ”Tietämättömyys ei ole tyhmyyttä. Ole itsellesi armollinen verkossa.” Minua ei huolestuta niinkään tietämättömyys. Halukkaita ihmisiä voidaan kouluttaa. Minua huolestuttavat ne , jotka eivät halua koulutusta ja ne, joiden pitäisi kyetä tekemään päätöksiä asioista, joista heillä ei ole koulutusta. Toivottavasti pääjohtaja Lankinen jakaa huoleni, hänellä kun on enemmän valtuuksia vaikuttaa asioihin.
Mervi Mavendorf´s Blog 