Avainsana-arkisto: oppiminen

Vapaus oppia

Koulu on perinteisesti ollut  paikka, jossa OPITAAN.  Opettajat ovat määritelleet oppimisympäristön ja mitanneet valitsemillaan tavoilla oppilaiden suoriutumista.  Se miten oppilas on suoriutunut tietyllä hetkellä tiettyillä mittareilla mitattuna, on määrännyt hänen arvosanansa.

Koululaitos on ollut tärkeä osa kulttuuriamme ja opettajat ovat olleet kulttuurin säilyttäjiä. Kulttuurin säilyttäminen on ollut hyvä asia, mutta maailma on muuttunut. Säilyttäminen ei enää riitä,  itse asiassa se on jossain tapauksessa jopa haitallista.

Tiedämme varmuudella, että pärjätäkseen tulevaisuudessa lasten ja nuorten tulee osata hakea, arvioida ja tulkita tietoa sekä seurata ja osallistua tiedon tuottamiseen netissä.  Työelämän näkökulmasta myös sosiaaliset verkkotaidot ovat tärkeitä. Opetetaanko meillä näitä taitoja aktiivisesti koulussa? Onko opettajilla näitä taitoja?

Tietoviikossa ollut artikkeli oli masentavaa luettavaa. Siinä todetaan muun muassa , että:

  • Vajaat 8 prosenttia opettajista on laittanut verkkoon oppimateriaalia oppilaille tai muille opettajille hyödynnettäviksi.
  • Alle 6 prosenttia hyödyntää työssään esimerkiksi blogia tai wikejä.
  • Koulussa 1,5 prosenttia oppilaista on käyttänyt videoneuvotteluteknologiaa.
  • Mobiiliteknologiaa oppimisessa on hyödyntänyt alle 3 prosenttia.

Olemme siis edelleen varsin tiukasti kiinni perinteisessä oppimisympäristössä, jossa luokkahuone, opettaja ja oppikirjat muodostavat oppimisen kolmiyhteyden.

Mikäli tämä jatkuu, koulumme eivät enää täytä tehtäväänsä. Ne eivät anna riittävästi eväitä tulevaisuutta varten, eivät opeta työelämän kannalta tärkeitä asioita, eivätkä motivoi lapsia ja nuoria oppimaan.

On väärin tämän päivän oppijoita kohtaan, että opettaja voi valita pitäytyvänsä vain perinteisessä oppimisympäristössä. On väärin, että opettajien ei edellytetä kouluttautuvan ja  kuntien satsaavan opettajien koulutukseen sekä langattomiin verkkoihin ja laitteisiin, jotka toisivat kaiken jo tuotetun tiedon oppijoiden ulottuville.

Oppijoilla tulee olla vapaus oppia tulevaisuutensa kannalta keskeisiä taitoja tämän päivän teknologiaa hyödyntäen. Niin kauan kuin tietotekniikka kouluissa tarkoittaa oppijan näkökulmasta paria atk-luokkaa, joiden kiinteät koneet palvelevat 500 – 600 oppijaa, olemme kaukana OKM:n asettamista tavoitteista.

On uskallettava kokeilla uudenlaisia ratkaisuja.  Viimeistään yläkoulussa on oppilaita, joilla on älykännykkä, iPod touch, läppäri tai tablettitietokone. Miksi näitä ei saa käyttää koulussa? Saahan koulussa käyttää omia suksia ja luistimiakin. Ne jopa vaaditaan. Omat lapseni eivät hiihdä vapaa-ajalla, joten joudun ostamaan sukset vain koulua varten.  Lukuvuoden aikana ei kovin montaa kertaa hiihdetä ja kasvavalle lapselle täytyy ostaa monot vähintään joka toinen vuosi.  iPod touch maksaa halvimmillaan 216 euroa eli noin kahden markettisuksipaketin verran, mutta sitä voisi käyttää huomattavasti useammin ja pidempään kuin suksia. Jos siis se olisi sallittua ja jos kouluissa olisi lähiverkko.

Mikä puolue lähtisi oikeasti edistämään vapautta oppia?

6 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Matkalla oppimisen tulevaisuuteen

Vau! Eilen oli upea päivä. Aamulla löysin Opeblogista linkin sivulle, jossa on paljon hyviä sosiaalisen median opasvideoita.  Kielten opettajille on vielä erikseen iso kasa videoita tällä sivulla. Tammikuussa haikailin täällä blogissa, että järjestäisipä joku HTML-kurssin aloitteleville aloittajille 🙂 Etsivä löytää, tosin ei järjestettyä kurssia, mutta tarpeeksi yksinkertaisen videon, jolla pääsee ei-koskaan-ohjelmointia-kiitos (!) ihminenkin alkuun. Russel Stannard on tehnyt todella perusteista lähtevän erittäin selkeän videon. Aamuni alkoi siis yllättäen HTML:n opiskelulla.

Piristyneenä löydöstäni ja siitä, että ymmärsin ja opin noin salatieteeksi luulemaani asiaa, aloin etsiä lisää hyvää itseopiskelumateriaalia.  Tämä sivusto vaikutti lupaavalta, samoin tämä. Sitten älysin, että App storesta löytyisi varmaan jotain iPhonelle tehtyä materiaalia. Tämä Scott Gillin  HTML reference vaikutti minusta parhaalta. Hintakin oli ihan kohtuullinen eli 0,79 euroa.  Nyt voin oppia lisää aiheesta vaikka matkalla mökille.

Illalla vilkuilin Twitteriä ja huomasin, että TEDxNYED eli  teknologian, median ja oppimisen tulevaisuuden konferenssi New Yorkissa oli alkamassa suorana lähetyksenä Livestreamin kautta. Mikäli tämä loistava konferenssi meni sivu suun, tässä linkki Facebookissa jatkuviin teemakeskusteluihin. Oletettavasti tapahtumasta julkaistaan myös videoita, jota löytyvät ajallaan Facebookista.

Livestream toimi ihan kelvollisesti ja sekä paikalla olijat että me etäosallistujat twiittasimme ahkerasti loistavista puheenvuoroista. David Wiley piti hyvän puheenvuoron avoimmuudesta. ” Koulutus on suhde, joka rakentuu jakamiselle. Mitä avoimempia olemme, sitä paremmaksi koulutus kehittyy.” totesi David Wiley.  Hyvä esimerkki käytännön avoimuudesta  on  Neeru Khoslan CK-12 säätiö, jonka aloitteesta on syntynyt flexbook. Säätiöllä on erityisesti luonnontieteistä valmiiksi tehtyjä flexbook-kirjoja, joita voi työstää eteenpäin. Opettajat voivat myös tehdä oman kirjansa Flexbook-työkaluilla.

Flexbook-konsepti kiinnosti, sillä olin päivällä vastannut ELMA-kyselyyn. ELMA on selvitys  (e)oppimissisältöjen liiketoimintamalleista. Selvityksen kimpussa painivat Anne Rongas ja Kari A. Hintikka. Vinkkasin Flexbookeista Annelle vielä illalla Facebookissa.

Aihe on muutenkin ajankohtainen. Ilmoittauduin viime viikolla eOppimiskeskuksen järjestämään foorumiin avoimen sisällön haaste toimintaympäristön murroksessa. Mikäli et pääse foorumiin, mutta aihe kiinnostaa, ilmoittaudu erilliseen webinaariin, joka järjestetään 12.3. klo 12 – 13. Ohjelma ja ilmoittautuminen tästä linkistä. Lisää tietoa selvityksestä löydät myös opeblogista.

Mikäli ajattelet, että vietin kauniin päivän tietsikan ääressä, olet väärässä. Lauantaihin mahtui toki myös ulkoilua, siivousta, jne.  ELMA-kyselyynkin vastasin iPhonesta Jumbossa kun odotin shoppailevaa tytärtäni.

Kaiken kaikkiaan varsin hyödyllinen päivä ja toimii mielestäni hyvänä esimerkkinä oppimisen tulevaisuudesta.

Oppilaitokset, kustantajat, oppimisalustojen suunnittelijat, opettajat, it-firmat, herätkää viimeistään nyt! Muutos on jo alkanut ja lähitulevaisuudessa lisätty todellisuus tarjoaa ihan uusia ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia.

Kustantajat, vilkaiskaapa lisätty todellisuus linkin pp-esityksen neljättä sivua. Ennustan, että kun lapset ovat nähneet söpön Dibidogin hyppäävän kirjan sivulle ja tekevän voltteja ilmassa, ei tavallinen kirja ole enää kovin ihmeellinen.  Esimakua saa alla olevasta kuvasta, joka on otettu Lego-kaupassa, jossa hyödynnetään lisättyä todellisuutta.

Haastan erityisesti oppikirjojen kustantajat miettimään miten tätä teknologiaa tullaan hyödyntämään (ja suht sukkelaan) koulukirjoissa. Ellei näin käy, voi olla, että oppikirjoille avataan ihan oma museonsa lähiaikoina.

augmented reality with LEGO, originally uploaded by antjeverena.

Add to FacebookAdd to DiggAdd to Del.icio.usAdd to StumbleuponAdd to RedditAdd to BlinklistAdd to TwitterAdd to TechnoratiAdd to Yahoo BuzzAdd to Newsvine

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Muutosta ilmassa

Osallistuin aamulla twitterin välityksellä paneelikeskusteluun sosiaalisesta mediasta. Paneelissa istuva johtoporras kaipasi case-esimerkkejä omalta toimialaltaan sosiaalisen median käytöstä. Ymmärrettävää, mutta kovin varovaista. Jonkun täytyy toimia, jotta saadaan niitä case-esimerkkejä. Onko näin, että meillä halutaan aina seurata mitä muut tekevät? Näin ollaan varmasti ainakin pari askelta jäljessä, ei koskaan huipulla.  Missä on rohkeus ja innovatiivisuus, kyky ja halu muuttua?

Tilasin hiljattain Amazonista kasan mielenkiintoisia kirjoja. Punaisena lankana on muutos. Muutos, joka on jo tapahtunut ja muutos, joka tapahtuu nyt ja ihan kohta. On muutosta vuorovaikutuksessa, viestinnässä, johtamisessa, asiakkaissa, oppimisessa, innovoinnissa, jne.  Kaikissa viestitään muutoksen pysyvyydestä. Oikeastaan muutosta voisikin alkaa kutsua esimerkiksi  muotoutumiseksi tai muuntuvuudeksi. Enää ei ole kyse siitä, että on joku stabiili olotila ja sitten se muuttuu, end of story. Kyse on hitaammasta tai nopeammasta liikkeestä, jossa varmaa on liikeen jatkuvuus.

Monet kokevat muutoksen uhkana. Halutaan todisteita muutoksesta, perustetaan toimikunta tutkimaan asiaa ja pohtimaan mitä pitäisi tehdä vai odotetaanko vielä sittenkin tekemisen suhteen ja kaivataan niitä case-esimerkkejä.

Toiset meistä ovat luonteeltaan enempi samanlaisuutta ja tuttuja asioita kaipaavia. Mennään syömään samaan ravintolaan, syödään tuttuja ruokia, lomaillaan vuosi toisensa jälkeen samassa kohteessa ja hotellissa. Toiset meistä innostuvat uutuuksista, ovat kokeilunhaluisia eivätkä missään nimessä lomaile samoilla kulmilla.

Mikäli organisaatiosi johtoporras koostuu yksilöistä, jotka arvostavat ja kaipaavat samanlaisuutta, edessä on rankat ajat. Tälläinen organisaatio on kuin neliskulmainen pyörä, lopulta sekin pyörähtää, mutta kivuliaasti ja meno on aika töyssyistä.  Kun eteneminen on hidasta, voi olla, että koko organisaation olemassaolo on hetken kuluttua uhattuna. Vaikka pyörien kulmat hioutuvat jokaisella pyörähdyksellä, vauhti ei millään riitä.

Jotkut muutokset muuntavat kokonaisia toimialoja. Otetaan esimerkki koulutussektorilta. Curtis J. Bonk haastaa kirjassaan The World is Open – How Web Technology is Revolutionizing Education oppimisen ympärille kehitetyt järjestelmät ja organisaatiot.  Avoimuus ja jakaminen eivät ole enää sanahelinää. Mikäli kurssi MIT:ssä kiinnostaa, verkosta löydät avoimesti koko MIT:n tarjonnan (1900 kurssia). Osa kursseista on käännetty esimerkiksi kiinaksi, espanjaksi ja portugaliksi.

Nyt USA:ssa suunnitellaan 500 miljoonan USD ohjelmaa, jossa on tarkoitus tuottaa avointa verkkomateriaalia ammatti/ammattikorkeakoulu opintoja varten.  Oppilaitoksen tuoma lisäarvo oppimiseen täytyy miettiä uudelleen. Neljä seinää, tarkka kellon aika ja vain siinä tilassa jaettu materiaali ja viisaus ei enää riitä. Täytyy löytyä aitoa lisäarvoa ja jokaisen oppilaitoksen on löydettävä oma resepti lisäarvolleen.

Samanlainen haaste on edessä monella toimialalla.

1 kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Eikö sosiaalinen media kolahda?

Blogini on viettänyt hetkellistä hiljaiseloa työhässäkän ja kipeän niskan vuoksi .  Viime viikon perjantaina kolahti kuitenkin sen verran kovaa, että asiasta täytyy bloggata.

Kenties kuulut työpaikallasi siihen vähemmistöön, joka pitää sosiaalista mediaa tärkeänä, jopa mullistavana asiana? Olet ehkä puhunut asiasta kahvihuoneessa, osastokokouksissa, johdolle, ym. , mutta koet ettei sinua vieläkään oteta vakavasti.

Kuullostaako tutulta?  Tosin mitä enemään perinteisessä mediassa kerrotaan sosiaalisesta mediasta, sitä enemmän tieto/tuska kasvaa nelikymppisten ja viisikymppisten keskuudessa. Joku on saattanut jo tulla varovaisesti kyselemään, että mistä oikein puhuitkaan viime kokouksessa…

Lobbattuani nyt noin vuoden omassa organisaatiossani sosiaalisen median puolesta, välillä laihoin ja välillä olemattomin tuloksin, sain viime viikon perjantaina jälleen tilaisuuden puhua aiheesta. Tällä kertaa älysin vaihtaa näkökulmaa.  Vanha viestini oli, että sosiaalinen media on tärkeä juttu, jota emme voi sivuttaa. On blogia, wikiä, twitteriä, ym. ja näitä pitäisi oppia käyttämään tai joudamme vähitellen museoon.

Perjantaina aiheeni oli sosiaalinen media aikuisopiskelijan oppimisympäristönä. Lähdin liikkeelle siitä, että alle kolmikymppiset opiskelijamme pääsääntöisesti elävät  sosiaalisen median maailmassa, vanhemmat eivät. Välissä on kuilu. Meidän kouluttajien tehtävänä on perustella näille opiskelijoille, että tarttis rakentaa silta kuilun yli ja antaa heille työkaluja siihen, jotta he pärjäisivät jatkossa työelämässä. Elinikäinen oppiminen jää haaveeksi ilman tätä siltaa. Mikäli emme kouluttajina anna opiskelijoillemme eväitä työelämässä pärjäämiseen, olemme epäonnistuneet pahasti.

Tämä näkökulma kolahti ja kiinnostus heräsi. Tuli myös ymmärrys siitä, että oma silta täytyy rakentaa ensin. Se vaatii työtä, mutta synnyttää myös ymmärrystä opiskelijan tuskaan ja neuvottomuuteen kuilun partaalla.

Tässä esitykseni. Onnea kolahtavan näkökulman metsästykseen!

2 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized