Onko meillä medialukutaitoa?

Ymmärrätkö sosiaalista mediaa? Tämä kysymys puhuttaa maailmalla. Pitäisi puhuttaa meilläkin.  Suomalaiset ymmärtävät kyllä tekstiä. Luetun ymmärtämistähän opetetaan koulussa.  Ulottuuko ymmärrys sosiaaliseen mediaan?

Nyt pitäisi ottaa haaste vastaan ja nostaa katse kirjasta verkkoon. Informaatiovirta tulvii moniäänisesti 24/7,  osa on soopaa, osa on asiaa. Kuka opettaa aktiivista verkkokansalaisuutta ja missä? Oppia tarvitaan kaiken ikäisille. Kuinka moni opettaja ymmärtää mistä on kyse ja hanskaa sosiaalisen median lukutaidon? Onko meillä kanttia väittää, että koulutamme tulevaisuuden osaajia (jos edes tämän päivän työkalut eivät ole hanskassa)?

Haaste koskee yhtälailla työelämää. Olemmeko jatkossa (tai nyt) kilpailukykyisiä jos emme ole ajan hermolla? Hyödyntävätkö kilpailijamme globaalisti jotain, josta me olemme osattomia?

Uusista haasteista ei selvitä vanhoilla eväillä.  Tarjolla olisi sitä paitsi jo pussillinen uusia eväitä. Jos vain joku uskaltaisi avata sen pussin…

Mikäli tähän tutkimukseen on luottamista,  pussin sisällöllä alkaisi olla käyttöä.

Otatko sinisen vai punaisen pillerin?

” Muista, tarjoan vain totuuden. En muuta.” sanoi Morpheus Matrixissa.  Moni yritys elää edelleen siinä harhakuvitelmassa, että mikään ei ole muuttunut sosiaalisen median myötä. Ei uskalleta ottaa punaista pilleriä.

Seth Godin kirjoittaa blogissaan markkinoinnista saarella ja toteaa, että nykyisessä sosiaalisen median maailmassa olemme kaikki kuin saarella elävät asukkaat. Yrityksillä ei olisi varaa kohdella yhtään asiakasta huonosti, koska maailma on pieni.  Huonoa kohtelua voi olla myös tökerösti hoidettu myynti.  Esimerkiksi puhelinmyyjä, joka jää jankuttamaan, että etkö nyt ymmärrä hänen tarjoamiaan etuja.

Hyvä esimerkki erinomaisesta puhelinmyyntikampanjasta oli Tallink  Siljan Club Onen kesäkampanja, joka osui kohdalleni pari viikkoa sitten.  Keskustelu sujui tähän tapaan: Tallink Siljalta Kirsi hei. Onko kesän lomasuunnitelmat jo lyöty lukkoon vai mahtuisiko kesään vielä yksi risteily? Vastasin, että ehkäpä, eihän sitä koskaan tiedä.  Kirsi jatkoi kertomalla club one-jäsenille suunnatuista hyvistä tarjouksista, jotka ovat ehkä jäänneet lomalla huomaamatta (Kirsi oli oikeassa). Sen jälkeen hän kysyi  saisiko hän laittaa  niistä sähköpostia.  Lopuksi hän kehotti ottamaan sähköpostissa olevaan numeroon yhteyttä (joka oli halvempi kuin tavallinen palvelunumero) jos risteily tulisi ajakohtaiseksi.  Ensi viikolla risteilen lasten kanssa.

Tänä päivänä asiakasta on helppoa ja jopa halpaa ilahduttaa.  Ilahduttamisella tarkoitan tässä yhteydessä esim. asiakkaan arjen helpottamista ja  lisäarvon tuottamista. Neuvo asiakastasi tuotteesi käytössä kotisivuillasi olevilla videoilla,  jaa vinkkejä ja ohjeita, tarjoa sähköinen alusta asiakkaiden omien vinkkien jakamiseen  (voit saada arvokasta tietoa siinä sivussa), jne. Sosiaalisen median työvälineillä teet tämän kaiken tehokkaasti, edullisesti (jopa ilmaiseksi).  Lisää esimerkkejä  löytyy Joe Pulizzin blogista.

Olemme tänä kesänä ensimmäistä kertaa mieheni kanssa matkailun mikroyrittäjiä eli vuokraamme mökkiämme Sulkavalla. Mietin miten voisin ilahduttaa vuokralaisiamme. Olen itse ollut useana kesänä vuokramökissä, jossa kaapit ammottivat tyhjyyttään. Ensimmäisenä ostin siis perusmausteet ym. kuivamuonaa mökille odottamaan vuokralaisia. Lapsiperheessä voi sattua ja tapahtua, siispä varalakanat on hyvä olla olemassa. Onget, katiskat, pyydysluvat, poimurit, sadevaatteita, lasten kirjoja ja kaikki vanhat lasten videot mökille. Eihän videoita tarvitse katsella hyvällä säällä, mutta jos Suomen kesä yllättää ja ulkona on alle kymmenen astetta, voi videoillekin olla käyttöä. Mökkikansioon ajan tasalla olevat esitteet sekä kartat ja kunnon ohjeet lähiseudun palvelutarjonnasta.  Mökki on tietysti listattuna vuokramökkejä välittävällä sivustolla, josta on linkki mökin omaan wikiin. Wikissä on infoa, kuvia, linkkejä  sekä sähköinen vieraskirja. Toivon, että vuokralaisemme viihtyvät ja kirjoittavat kokemuksistaan.

Myytkö tulevaisuudessa pilveä?

Mietitkö mikä on tulevaisuuden ammatti?   Mikäli Gartnerin ennustuksiin on uskomista, se on pilven välittäjä tai myyjä eli pilvi brokeri.

Pilvellä viitataan tässä internettiin ja pilvitietojenkäsittelyyn, jossa sovelluksia jaetaan tilauspohjaisesti internetin kautta. Gartnerin mukaan tulemme jatkossa tarvitsemaan välittäjiä, jotta pystyisimme hyödyntämään pilven tarjoamia alati kasvavia palveluja mielekkäästi ja tehokkaasti. Käytännössä pilvi-palvelut ovat jossain,  eikä se missä ne ovat ole pääasia vaan se, että kaikki toimii kohtuulliseen hintaan ja jatkossa tietysti vielä halvemmalla. Jakelua edesauttavat data-farmitkin voi näppärästi pistää pystyyn esim. tyhjillään seisoviin tehdaskiinteistöihin.

Brokereita tarvittaan siis paketoimaan, välittämään, neuvottelemaan ja palvelemaan loppukäyttäjää, jolla ei ole aikaa, osaamista, halua ja mielikuvitusta hyödyntää itse suoraan pilven tarjoamia mahdollisuuksia. Sopivien maksullisten (ja ilmaisten) sovellusten löytäminen, yhteensovittaminen, kokeileminen ym. vie niin paljon aikaa, että maksamme mielellämme siitä, että sen tekee kiitos joku muu.

Maksamme siis helppoudesta. Siitä, että joku tekee elämästämme vaivatonta ja mukavampaa. Toisaalta olemme tottuneet siihen, että internetissä on kasvava määrä ilmaista tavaraa.  Ilmainen on kuitenkaan harvoin ihan vaivatonta. Tässä siis saumaa pilven myyjälle.

Ilmaisuus on mielenkiintoinen käsite.  Uudesta ilmaisuuteen perustuvasta taloudesta on hiljattain ilmestynyt kirja. Voiko joku asia olla ilmainen meille, mutta maksullinen sinulle ja jos niin millä ehdolla olisit valmis maksamaan siitä? Tätä ja monia muita asioita pohditaan Chris Andersonin kirjassa Free, jonka voit ladata,  tietenkin ilmaiseksi joko audio tai e-kirjana täältä.

P.S. Kuuden tunnin audiokirja on ilmainen, mutta jos sinulla on vain kolme tuntia aikaa ja haluat kuulla keskeiset asiat tiivistettynä, se tietysti maksaa.

Virtuaalimaailmat kasvattavat suosiotaan

• Kzero on päivittänyt tilastoja 2009 toisen vuosineljänneksen osalta. Tiedot löytyvät alla olevasta linkistä.  579m Virtual World Registered Accounts : Kzero

  Suurin käyttäjäryhmä on 14 v. (miten niin tunnen itseni vanhaksi). Second Life on tietysti mukava poikkeus,  koska siellä vähän varttuneemmatkin tuntevat olonsa kotoiseksi.

  Oma 8 v. poikani on Habbossa ja Club Penguinissä.  Habbosta jäi paha mieli kun joku oli käynnyt varkaissa ja tavaroita oli kadonnut. Jälkimmäinen on englanniksi toimiva maailma, mutta ei se ole estänyt esim. lemmikkien tai oman iglun hankintaa ja synttärikutsujakin on tullut. Siellä ei ole esiintynyt varkauksia tai kiusaamista, joka tuntuu olevan yllättävän yleistä lapsille ja nuorille suunnatuissa maailmoissa.  Tuttavan lapselta oli huijattu rahaa gosussa eli Gosupermodelissa.  Onko sitten parempi, että lapset oppivat ettei kaikkiin kannata luottaa virtuaalisestikkaan vai  että maailma on rakennettu siten ettei lieveilmiöitä pääse syntymään kovin helposti?  Mielipaha on ihan todellista, vaikka menetys on virtuaalista.

Juoksuhiekkaa vai surffausta – sosiaalisen median oppia

Sosiaalinen media ja web 2.0 työkalut kehittyvät 24/7.   Lomia ei tunneta, ei heinäkuussa eikä elokuussakaan. 

Harmikseni huomasin taas yhden kiinnostavan kurssin täyttyneen jo kesäkuussa kun olin lomalla ja läppäri oli kiinni.  Etsiessäni jotain vastaavaa  löysin tämän linkin, jossa listataan pääasiassa jenkkiyliopistojen järjestämiä avoimia sosiaalisen median verkkokursseja. Paljon hyvää materiaalia!

Lomalla seurasin rannalla olevia aloittelevia surffaajia (siis ihan oikeassa meressä aalloilla surffaavia ihmisiä), jotka aikansa räpiköityään lopulta onnistuivat pääsemään aallon harjalle.  Kaikkien uusien taitojen opettelu on yleensä alussa räpiköintiä ja tämä pätee myös sosiaaliseen median käyttöön. Toisaalta ilman hyviä välineitä, apua ja ohjausta räpiköinti saattaa muuttua juoksuhiekassa polkemiseksi ja olla täysin turhauttava kokemus, jota ei halua uusia. 

Perusasiaa sosiaalisesta mediasta suomeksi löytyy esimerkiksi tästä Anne Rongaksen koostamasta materiaalista miten opimme – ulos luokasta. 

Uuden taidon harjoittelu vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.  Siinä missä diginatiivit ovat jo vauvauimareina sukeltaneet iloisesti sosiaalisen median virtaan  me vanhemmalla iällä uimaan opettelevat ehkä kainostelemme, koska apua kaikkihan näkevät kun tässä räpellän.  Olo on kuin ennen vanhaan kielten tunneilla kun harva uskalsi avata suutaan spontaanisti, lause piti käydä moneen kertaan päässä läpi, että sanajärjestys ym oli varmasti oikein. Ulkomailla moni asia jäikin sitten sanomatta kun keskustelu meni menojaan eikä siinä ehtinyt lausejärjestystä miettiä.  Diginatiivi kohauttaisi tässä vaiheessa olkapäitään, että entä sitten ja inhorealistisesti ajatellen, ketä se oikeasti edes kiinnostaa, että joku räpeltää ensimmäistä wikiään tai blogiaan tai lurkkii jossain yhteisössä.

Totuus on kuitenkin, että kurssit auttavat alkuun, mutta hyväksi uimariksi kehittyy vain ja ainoastaan uimalla, olipa kyse oikeasta virrasta tai bittivirrasta.