Avainsana-arkisto: mobiilioppiminen

Pojat tekee projektin

Torstai oli ITK-päivä. Digiveikot virittelivät kansan tunnelmaan laulamalla tuhansien projektien maasta, jossa muutama eurokin vilahti . Opetusministerin puheessa tietoyhteiskunta jalkautui sarjaksi valintoja ja pieniä tekoja, jotka vievät monipuolisille vesille ja yhdistyvät valtavirtaan uiviksi käytännöiksi.

ITK keräsi jälleen runsaan yleisön. Varjopuolena oli ahtaat salit, jonne kaikki halukkaat eivät mahtuneet. Tiukkaa teki ainakin pohjakerroksen pienissä saleissa, joissa olin kuuntelemassa esityksiä iPadien käytöstä. Paloturvallisuus ym. määräykset kalpenivat, kun salien käytävät ja reunat täyttyivät kuulijoista.

Digiveikkojen lauluun palatakseni, Suomi on todellakin tuhansien projektien maa. Laulussa niitä pyörittivät pojat, mutta tasa-arvon hengessä opetusministeri totesi, että tyttöjen rooli on varmasti yhtä merkittävä. ITK:ssa esillä olleet iPad/tabletti-projektit olivat erityisen lähellä sydäntäni kun olen itsekin useassa sellaisessa mukana.

Kotiin ajaessani mietin, miten uusissa projekteissa voitaisiin hyödyntää tehokkaammin aiempien tai käynnissä olevien projektien tuloksia. Ainakin tabletti-projekteissa pähkäillään melko lailla samojen kysymysten kanssa eri kouluasteilla. Miten saisimme hyviksi todetut ratkaisut ja käytännöt tehokkaasti jakoon kouluasteeta riippumatta?

Valitettavasti tabletit tuntuvat monessa oppilaitoksessa jopa syventäneen juopaa tietohallinnon ja pedagogien välillä. Ei ole harvinaista, että kunnan tai koulun tietohallinto jättäytyy projektin ulkopuolelle. Innokkaista pedagogeista on monessa koulussa löytynyt sen verran it-osaamista, että kohtuullisen helposti hallinnoitavien tablettien kanssa pärjätään ja tietohallinto ummistaa silmänsä.

Asenteita on moneen lähtöön, eräässä pk-seudulla olevassa oppilaitoksessa,  tietohallinto oli ilmoittanut pedagogeille tutkivansa parhaillaan tabletteja ja ilmoittavansa sitten aikanaan mitkä laitteet tukevat parhaiten pedagogiikkaa…. Tarvitaanko taas uusi projekti, jotta saadaan tietohallinto ja pedagogit saman pöydän ääreen? Monissa oppilaitoksissa/kunnissa puhutaan harhaan johtavasti IT-palveluista. En kutsuisi tuota me valitsemme puolestanne- asennetta palveluksi.

ITK-viikolla ilmestyneessä Opettaja-lehdessä oli it-alan tutkija Antti Pirhosen haastattelu. Haastateltava toi vahvasti esille tietotekniikka/some-kriittisen kantansa. Hän kuitenkin totesi, että koulun tehtävä on tuottaa aktiivisia, omilla aivoillaan ajattelevia, sivistyneitä maailman kansalaisia. Herää kysymys miten se on mahdollista, ilman tietotekniikka- ja some-osaamista?

Antti Pirhonen puhuu haastattelussa myös ruudun viemästä ajasta, verkkopiuhan vaikutusta ja kyyhöttämisestä koneen äärellä.  Määrittelevätkö nuo termit enää tämän päivän tieto- ja viestintäteknologiaa?

Elämme tablettien, mp3-soittimien ja älykännyköiden maailmassa, jossa verkko on osa arkipäivää.  Verkossa pistäydytään hakemassa tietoa,  osallistumassa keskusteluun, jakamassa asioita, jne. Harva mobiililaitteen omistaja jumiutuu tuntikausiksi tuijottamaan ruutua. Verkostot, kirjat, kuvat, videot, pelit, leffat ja musiikki kulkevat taskussa tai laukussa. Uusi teknologia ei vangitse sisätiloihin edes koulussa ellei opettaja niin päätä.

Paikasta riippumaton oppiminen, ääni, kuva, video, teksti ja niihin liittyvät sovellukset tarjoavat upeita mahdollisuuksia monipuolistaa oppimista vauvasta vaariin. Kyse on siitä, miten ennakkoluulottomasti ohjaamme oppijoita hyödyntämään uusia mahdollisuuksia.

Miten saisimme valtakunnallisella tasolla eri kouluasteiden kehittäjät yhteen ja entistä monipuolisempia oppimismahdollisuuksia kaikille lapsille, nuorille ja aikuisille?  Projektien ulkopuolelle jää paljon kouluja, joissa ei ole kehittämisestä innostunutta johtoa tai opettajia. Pitäisikö meillä olla kansallisia kehittämisagentteja, jotka levittäisivät projektien tuloksia kaikkiin kouluihin?

Opetusministeri totesi, että meillä on arviolta 110 000 nuorta vailla toisen asteen tutkintoa. Olisiko mobiili taskukoulu vaihtoehto niille, joita koulun seinät ahdistavat?

Onko netissä toimivilla treffipalveluilla jatkossa valikoimissaan myös oppimistreffejä? Palvelun avulla samasta aiheesta kiinnostuneet ihmiset voisivat löytää toisensa tyyliin 45-vuotias kiinaa podcasteista opiskeleva nainen hakee noin tasolla kolme olevia muita kiinaa opiskelevia virtuaalitapaamisiin pari kertaa viikossa. Nǐhǎo!

2 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Koulutus taskussa – silmäkarkkia ja pedagogiikkaa

Osallistuin pe-la IT-kouluttajien koulutus taskussa-kevätseminaariin, jossa pohdittiin mobiilioppimisen olemusta ja tutustuttiin tarjolla oleviin laitteisiin ja sovelluksiin. Paikalla oli parikymmentä innokasta ja ennakkoluulotonta kokeilijaa, joita hidasti ainoastaan laivan ja hotellin välillä tökkivä verkkoa.

Puhujat esittelivät mobiilioppimista ja -ohjausta eri kouluasteilla ja jakoivat omia kokemuksiaan. Tässä oma esitykseni:

mOppiminen – Koulutus taskussa

View more presentations from Mervi Jansson
Osallistujien joukossa oli pesunkestävä työelämän edustaja, ohjelmoija ja yrittäjä Elias Pietilä Qvikistä. Jos olet ladannut App Storesta tämän sovelluksen, olet yksi yli 10 miljoonasta Eliaksen asiakkaasta. 
Sen lisäksi, että Elias osaa tehdä koukuttavia sovelluksia (meillä on vietetty hetki jos toinenkin virtuaalilabyrintin parissa), hänellä oli keskustelua herättäviä näkemyksiä siitä, mitä työelämä odottaa valmistuvalta mobiiliohjelmoijalta.  Minusta Eliaksen kommentit pätevät muillekin aloille.
Eliaksen mielestä täydellinen työntekijä omaa samat ominaisuudet kuin täydellinen yrittäjä, intohimo ja harrastuneisuus ovat ratkaisevia.  Koulussa oppii perusteet ja luo verkostoja, mutta koulun ei voida olettaa olevan kehityksen kärjessä nopeasti muuttuvilla aloilla kuten mobiiliohjelmoinnissa. On hyödyllisempää oppia miten asioita otetaan haltuun kuin oppia asioita yksityiskohtaisesti, koska ne muuttuvat niin nopeasti. On eri asia olla täydellinen kuin valmis. Bisnes ja yhteisön etu vaativat riittävää ketteryyttä ja kykyä tehdä päätöksiä, jotka vievät yritystä eteenpäin. Mobiilisovelluksen tulee tarjota silmäkarkkia eli näyttää hyvältä ja olla käyttäjäystävällinen – sen ei tarvitse olla ohjelmoinnin mestariteos.
Jos palataan tuohon koulun rooliin. Oikea asenne, usko siihen, että uusia asioita voi ja pitää ottaa haltuun on valttia työelämässä. Koulun tulisi innostaa elinikäiseen oppimiseen, sillä vaikka olisit alasi ekspertti, ala voi muuttua siten, että osaamisesi ei  enää riitä. Tuli mieleeni erään kustantamon työntekijä, joka ennusti Facebookissa, että HTML5 häviää  Flashille ja Applen tuotteet sen mukana…
Lähivuosina on tulossa leikkauksia eri kouluasteiden rahoitukseen ja  monet oppilaitokset, koulutusohjelmat ja uudistukset ovat suurennuslasin alla.  Tähän saumaan Opetushallitus julkaisi sosiaalisen median opetuskäytön suosituksensa. Käytännön toimenpiteinä peräänkuulutetaan muun muassa päivitettävää tietostrategiaa, toimintamalleja, jalkautusta ja entistä monipuolisempaa mediakasvatusta. Nähtäväksi jää miten kunnissa ja kouluissa otetaan nämä suositukset vastaan. Haasteita riittää, sillä monessa oppilaitoksessa tietohallinto on toistaiseksi keskittynyt rajoittamaan suosituksessa mainittujen palvelujen käyttöä, eikä vierasverkkoa, josta niihin pääsisi, ole tarjolla läheskään joka oppilaitoksessa.
Entä sitten omien laitteiden käytön salliminen koulussa?  Halusin herättää aiheesta keskustelua seminaarissa, sillä uskon sen olevan lähitulevaisuutta ainakin ammatillisen koulutuksen puolella.  Jos ja kun käytetään pääsääntöisesti pilvipalveluja, ei mobiililaitteen merkillä ole väliä.
Perusopetuksen puolella monet ovat sitä mieltä, että laitteet eriarvoistavat.  Entä jos laitteen käytön kieltäminen eriarvoistaa? Milloin aletaan käyttää maalaisjärkeä ja nähdä mahdollisuuksia uhkakuvien sijaan? Suosituksessa nimittäin todetaan, että älypuhelinten ja muiden mobiililaitteiden käytöllä monipuolistetaan oppimisympäristöä ja oppimisen siirtymistä eri paikkoihin ja tilanteisiin. Tiedän, että näin tapahtuukin joissain kouluissa. Toivottavasti tasa-arvon nimissä nämä hyvät käytännöt leviävät niihinkin kouluihin, joissa näin ei vielä ole. Ainahan voi toivoa…

1 kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Mobiiliviidakossa polkuja raivaamassa

Onko mobiilioppiminen sitä, että jokaiselle luokkatilassa olevalle annetaan iPad käteen? Entä sitä kun työssäoppijalta kysellään kuulumisia tekstiviestein? Vai kenties sitä, että iPodin Facetimella viestitään opettajan kanssa?

Meillä on oppijoina yksilölliset tarpeet ja tämän tulisi näkyä myös m-oppimisessa ja -ohjauksessa. Yksi tarvitsee enemmän tukea yksityiskohtien muistamisessa, toinen taas hyötyy mahdollisuudesta harjoitella opeteltavaa asiaa pidempään tai oikea-aikaisesta mahdollisuudesta kysyä neuvoa esimerkiksi työssäoppiessaan.

Monet yhdistävät m-oppimisen ja -ohjauksen tekstiviesteihin. Niiden hyvä puoli on toki se, että lähettäminen ja vastaanottaminen onnistuu kaikilla kännyköillä. Tekstiviestit ovat kuitenkin murto-osa siitä,  mistä pitäisi puhua kun sunnitellaan m-oppimista ja -ohjausta. Suomalaisten kännykän käyttö on tutkimuksen mukaan jäännyt jälkeen monista muista maista. Olemme suosineet Nokian laitteita ja niiden käyttöjärjestelmän kömpelyyden vuoksi emme ole viitsineet käyttää niillä internetiä, saati monimutkaisempia sovelluksia. Oppilaitosten tulisi avoimesti vertailla saatavilla olevia laitteita nimenomaan oppimisen ja ohjauksen näkökulmasta.

Nykyisillä älykännyköillä, tabletteilla ja kosketusnäytöllisillä MP3-soittimilla voidaan tuottaa ja kuluttaa monimediaista materiaalia. Kuvat, videot, sarjakuvat ja piirrokset, höystettynä äänellä ja tekstillä, avaavat uusia mahdollisuuksia havainnollistamiseen. Eri käyttöjärjestelmille suunnitellut sovellukset helpottavat sisällön tuottamista. Videopuhelut, streamaukset ja chatti elävöittävät kommunikointia.

No mitä se mobiilioppiminen sitten on?

MoLeNet -projektissa se nähdään käteen mahtuvien laitteiden ubiikkina käyttönä opetusta ja oppimista tukien. eLearning Guild määritelee sen aktiviteettina, joka tukee yksilön tuottavuutta informaation tuottamisessa, jakamisessa ja kuluttamisessa laitteella, joka käyttää verkkoyhteyttä ja mahtuu taskuun tai laukkuun. Se ei ole e-oppimista pykälää pienemmällä laitteella.

M-oppiminen tulisi nähdä osana kokonaisuutta, eikä niinkään itsenäisenä oppimisen kanavana. Kyse on oikea-aikaisesta vahvistamisesta ja tukemista. Mikäli isompi kokonaisuus halutaan viedä mobiilikanavaan, tulisi se pilkkoa itsenäisiksi mikrokursseiksi, joista jokainen sisältää rajatun osan opittavasta kokonaisuudesta. Pitkien luentotallenteiden ja power point-esitysten jakaminen ja tihrustaminen pieneltä näytöltä ei toimi. M-oppimateriaalin tulee olla kompaktia, selkeää ja mieluiten eri kokoisille laitteille opitimoitua.

Clark Quinn on kirjoittanut hyvän kirjan Designing mlearning. Hän jakaa m-oppimisen neljään eri ulottuvuuteen, jossa jokaisessa voidaan hyödyntää laitteiden monimediaisia ominaisuuksia:

Mitä tämä tarkoittaa käytännön opetus- ja ohjaustyössä?

Sitä, että:

  • tekstiviestitasolta tulee päästä eteenpäin
  • tarvitaan erilaisia laitteita eri tarpeisiin
  • tarvitaan ihmisiä, jotka testaavat sovelluksia ja pilvipalveluja ja neuvovat niiden käytössä
  • IT- ja peda-osaajien tulee yhdessä löytää uusia toimintamalleja
  • opettajan rooli ja osaamistarpeet muuttuvat
  • opettajien työvälineiden valinnassa tulisi huomioida m-oppimisen näkökulma
Haasteita siis piisaa mobiilioppimisen viidakossa!

1 kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Mobiilioppimisympäristö iPodeilla – mitä (ainakin) tulee huomioida

Ensi viikolla koittaa uusi aika työpaikallani kun ensimmäiset iPod touchit saapuvat.

Miksi iPodit? Itse hurahdin mobiilioppimiseen kun ostin kaksi vuotta sitten iPhonen. Sitä ennen mobiili oli minusta yhtä kuin tekstipohjaisia sovelluksia tihrustuskokoisena eli ei erityisen houkutteleva juttu. iPhone on inspiroinnut myös kilpailijoita ja mielestäni tänä päivänä Samsungin laitteet Android-käyttöjärjestelmällä ovat varsin varteenotettava vaihtoehto.

Syy miksi aloitamme testaamisen Applen laitteilla, ei itse asiassa ole iPhone eikä iPad vaan iPod touch. Sille ei vielä ole hyvää vaihtoehtoa. Ammatillisten aineiden opiskelussa ollaan paljon muuallakin kuin koulun seinien sisäpuolella. Tarvitaan laite, jota on helppo kuljettaa mukana, jolle saa hyviä suojakoteloita, jota voi käyttää langattomassa verkossa, jolle on valmiita helppokäyttöisiä ja edullisia sovelluksia ja jolla on helppo kuvata ja katsoa kuvia ja videoita.

Hinnan tulee tietysti olla kohdallaan. Hintaan muuten liittyy teostomaksu. Meillä opiskelijat saavat iPodit nimenomaan oppimiskäyttöön eli niihin ei ladata musiikkia. Tämä tarkoittaa sitä, että teostomaksua ei tarvitse maksaa. Maksu sisältyy automaattisesti hintoihin, joten maksun hyvityksestä ja sen hakemisesta tulee sopia jälleenmyyjän kanssa.

Nyt kun h-hetki iPodien kanssa koittaa ensi viikolla, aloitin jälleen aktiivisen googlailun sovelluksista ja hallinnoinnista. Muutaman iPodin kanssa ei ole niin nuukaa miten niitä hallinnoidaan, mutta kun meillä on ensi syksynä noin 40 opiskelijakäytössä, tilanne näyttää vähän kimurantimmalta. Jenkeissä on oppilaitoksia, joissa on yli 500 iPodia käytössä ja heidän ensimmäiset kokemuksensa ovat jo vuosien takaan. Toki täytyy muistaa, että itse laite on koko ajan kehittynyt, joten parin vuoden takaisista bloggauksista ei välttämättä ole apua. Applen sivuilla on kohtuullisen hyvä iPod touch opas englanniksi.

Jenkeissä Applellä on  huomattavasti parempi tuki oppilaitoksille. On koulutilit ja Apple volume purchase program. Applelle terveiset, että iPodien ja iPadien leviäminen eurooppalaisissa oppilaitoksissa edellyttää samanlaisia oppilaitosystävällisiä toimintamuotoja. Luottokorttien kanssa puljaaminen kun on ainakin suomalaisissa oppilaitoksissa varsin hankalaa. Toivotaan, että jatkossa Apple haluaa tehdä hyvää yhteistyötä myös muiden kuin amerikkalaisten oppilaitosten kanssa 🙂

Tili, lataukset ja päivitykset ovat merkittävä osa laitteiden hallinnointia. Jotta iPodeihin pysytyy lataamaan sovelluksia App storesta, tarvitaan käyttäjätili. Tässä ohjeet App store tilin luomiseen ilman luottokorttia. Mikäli halutaan ladata maksullisia sovelluksia, tarvitaan kuitenkin iTunes tili, johon liitetään luottokortti tai johon ladataan rahaa lahjakortilla. iPodien sisällön hallintaan tarvitset  joka tapauksessa iTunes tilin.

Opiskelijoiden iPodien hallinta voidaan tehdä keskitetysti, jolloin päätetään mitkä sovellukset ladataan kaikkiin laitteisiin ja koko ruljanssi hoidetaan yhden tietokoneen kautta. iTunes toimii sekä Macillä että PC:llä, mutta molempia vaihtoehtoja kokeilleena, suosittelen Maciä. Googlaamissani blogeissa ja wikeissä suositeltiin yhden ns. master iPodin luomista, sen varmuuskopiointia ja sisällön asennusta varmuuskopiosta muihin laitteisiin. Lisää aiheesta kunhan saamme omakohtaisia kokemuksia.

Opiskelijoiden toimintaympäristö kannattaa miettiä huolella. Lähinnä vastausta kaipaavat esimerkiksi seuraavat kysymykset:

  • Millä ehdoilla opiskelijat saavat laitteen käyttöönsä?
  • Kuka valitsee ja päivittää sovellukset ja kuinka usein?
  • Minne opiskelijat lataavat tuottamansa materiaalin ja kuinka usein?
  • Miten iTunesissa tunnistetaan kunkin opiskelijan materiaali?
  • Miten opettajien materiaalit luokitellaan ja ladataan laitteisiin?
  • Millaisia sopimuksia tarvitaan esim. työssäoppimispaikan kanssa laitteen käytöstä?
  • Millaista koulutusta opiskelijat ja opettajat tarvitsevat?
  • Entä jos laite häviää tai rikkoutuu?

Kysymyksiä siis riittää. Nyt käynnistyneen hankkeen puitteissa kokeilemme eri vaihtoehtoja ja yritämme löytää toimivia ratkaisumalleja eri tilanteisiin. Tämä on ainakin todellista tekemällä oppimista 😀

6 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Learning and skills 2011 – digiajan oppimispelejä ja tarinoita

Olin viime viikolla Lontoossa Learning and Skills konferenssissa kiitos oph:n FuturE-hankkeen. Learning and skills on kahden päivän tapahtuma, jossa pohditaan mm. työssäoppimisen uusia ulottuvuuksia. Tänä vuonna ohjelmassa painottuivat e-oppiminen, pelillisyys, sosiaalinen media  ja mobiilit ratkaisut.

Konferenssin avasi Roger Schank. Hänen näkemyksensä mukaan koulutusjärjestelmässämme on vain kaksi vikaa.

1. Se mitä opetamme.

2. Se miten opetamme.

Keskitymme opettamaan tietopohjaisia asioita ”varastoon” -> tätä tietoa tarvitset vielä joskus. Sen sijaan meidän tulisi miettiä miten teemme oppimisesta tavoitteellisen, mutta  yllätyksellisen tunnekokemuksen. Tarvitaan riittävästi haasteita, epäonnistumisia ja reflektointia. Oppiminen syntyy tekemisestä, kokemisesta ja tarinoista. Hyvä oppimisympäristö rakentuu tekemiselle. Tekmistä tulee syventää aiheeseen liittyvillä tarinoilla. Tekemisestä syntyy tarinoita. Tarinat tulee jakaa.

Cathy Moore piti mielenkiintoisen esityksen e-oppimisesta. Hänen näkemyksensä mukaan on varsin yleistä, että verkkokurssit ovat tylsiä ja aiheutavat informaatioähkyä. Materiaalia on yleensä liikaa, se esitetään faktoina ja lopussa olevat kokeet mittaavat lyhytkestoiseen muistiin jäännyttä sirpaletiedon määrää.

Cathy Moore uskoo, että meidän tulisi miettiä mitä haluamme ihmisten tekevän, ei mitä haluamme heidän tietävän. Hän itse suunnittelee materiaalinsa action mapping-menetelmällä. Tässä lyhyesti mistä on kyse.

Se, että altistuu tiedolle, ei välttämättä johda toimintaan tai muuta käyttäytymistä. Meidän tulee antaa opiskelijan tehdä päätöksiä ja nähdä mihin päätökset johtavat. Tarvitaan kiinostava viitekehys, juoni ja seurauksia, joilla olisi merkitystä myös opiskelijan omassa elämässä.

Clark Quinn puhui pelillisyydestä. Hän on ollut suunnittelemassa useita oppimispelejä ja kirjoittanut kirjoja aiheesta. Hän korosti hyvää suunnittelua ja  koukuttavia kokemuksia. Monet e-oppimispelit ovat peleinä tylsiä eivätkä tue oppimistakaan erityisen hyvin. ”Learning should be hard fun!” tuumasi Quinn.

James Clayn aihe oli mobiilioppiminen. Hän aloitti kysymällä onko kenenkään organisaatiossa innovaatioiden esto yksikköä 🙂 Usein oppilaitokset ovat hitaita muutoksen edessä ja vanhat hyvät käytännöt voivat olla suurin este muutokselle. Samat säännöt ja laitteet kaikille periaate ei jätä tilaa kokeiluille, jotka ovat kuitenkin välttämättömiä nopeasti muuttuvassa teknologiaviidakossa. Englannissa mobiilioppiminen on otettu vakavasti. Skills Funding Agency on investoinnut 2007 – 2010 yli 16 miljoonaa puntaa ammatillisen ja aikuiskoulutuksen mobiilioppimisen hankkeisiin.  Hankkeisiin on osallistunut yli 7000 opettajaa 184 oppilaitoksesta.

Majuri Rich Gill kertoi miten armeija on alkanut hyödyntää iPadiä sotialiden koulutukseen. Oppimistuloksia oli verrattu perinteiseen koulutukseen ja iPad oli vetänyt pitemmän korren.

Thomson Reutersin oppimiskonsultti Andy Jones oli viettänyt unettoman yön pohtiessaan miten lanseerata uusi prosessi 3000 ihmiselle kolmessa viikossa. Alunperin prosessikuvaus sisälsi 400 vaihetta. Asiantuntijat tekivät parhaansa puristaen prosessin 200 vaiheeseen. Jonesin sparrauksella lopputulos sisälsi kuusi vaihetta.  Jokaisesta vaiheesta oli tarina, jota ei voinnut ohittaa next-painikkella, koska sitä ei ollut 🙂  Jonesin mielestä kokonaisuus oli onnistunut, koska sitä ei voinnut pikakelata läpi, se oli tarpeeksi lyhyt, sisälsi juuri tarvittavan informaation tarinallisessa muodossa ja  haastoi ajattelemaan. Prosessin eri vaiheista oli toki saatavilla myös syvällisempää tietoa niille, jotka kokivat tarvitsevansa sitä.

Sokerina pohjalla oli British Airwaysin e-oppimisohjelma ilmailulääketieteen perusteista. Claire Seiffertin esittelemä kokonaisuus voitti e-oppimisen yrityssarjassa kultaa 2010. Ohjelman avulla koulutukseen tulevat uudet työntekijät voivat aloittaa opintonsa kotona ja toisaalta yrityksen palveluksessa olevat työntekijät voivat osoittaa osaamisensa vuosittain ilman erillisiä kokeita.

Learning and skills oli erittäin monipuolinen kokonaisuus, sisältäen maksullisen ohjelman lisäksi ilmaisia tietoiskuja näyttelyalueella. Konferenssin on valitettavasti melko tyyris, mutta näyttelystä ja tietoiskuistakin saa paljon irti. Tänä vuonna Suomesta oli vain kolme osallistujaa, ehkäpä meitä on ensi vuonna enemmän.

3 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Mustialan mobiiliherätys

Tässä opiskellaan mobiilityökaluja hartaudella Mustialan kauniissa maisemissa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized