Kuukausittainen arkisto:helmikuu 2010

Yrittäjänä 3 D-virtuaalimaailmassa


Millainen mielikuva sinulla on henkilöstä, joka toimii yrittäjänä 3 D-virtuaalimaailmassa? Diginatiivi? 20+ mies? Nörtti, jolle nettipelit ovat olleet äidinmaidon korvike?

Yllätys! Monet Second Lifen 3 D-virtuaalimaailman yrittäjistä ovatkin yli kolmekymppisiä naisia. Minulla oli viikonloppuna ilo tutustua yhteen heistä eli Yolanda Hirveen, Annika Keskinen in real life.

Yolanda Hirvi on yksi harvoista suomalaisista Second Life 3 D-virtuaalimaailmassa toimivista rakentajista. Hän kuuli kolmisen vuotta sitten Second Lifesta, loi avattaren ja lähti hakemaan ilmaista t-paitaa. Sillä tiellä hän on vieläkin, sillä erotuksella, että päivätyö kirjastossa on taakse jäänyttä elämää.

Yolanda ei siis ole diginatiivi, ei pitkän linjan it-alan ammattilainen ja ennen Second Lifea hän oli koukussa virkkaukseen. Nyt Yolanda maisemoi saaria, rakentaa, kalustaa ja opettaa miten hallinnoidaan tiluksia. Hän tekee tilauksesta kaikkea ”melkein antiikkisesta” arkusta kummitustaloon, siis virtuaalisesti. Äläkä ylläty jos sovittuun tapaamiseen saapuukin paikalle häntää iloisesti heilutteleva beagle, Second Lifessa kun avatar voi helposti muuttaa muotoaan.

Yolandan tarina on hyvä esimerkki sosiaalisen median tarjoamista aivan uusista poluista yrittäjyyteen. Yolandan tyyppisiä itseoppineita sosiaalisen median pioneereja on Suomessa yrittäjina vielä erittäin vähän. Kuitenkin esimerkiksi virtuaalimarkkinat kasvavat kovaa vauhtia. Miten ennakkoluulottomasti suhtaudumme uusiin yrittäjyyden polkuihin? Millaista on virtuaaliyrittäjän arkipäivä?

Yolanda kertoi työnsä olevan uppouttavaa. Projekteja tulee mietittyä myös yön tunteina ja viikonloppuisin, mutta yrittäjää työllistävät ihan arkiset paperiasiatkin. Asiakkaat ovat kansainvälistä porukka, toisaalta suomalaisia yrityksiä voisi olla paljon enemmänkin asiakkaina.

3 D-virtuaalimaailmoja ei osata vielä kovin laajasti käyttää myynnin, markkinoinnin tai suunnittelun tukena. Näkyvyyttä ovat hakeneet lähinnä suuret kansainväliset yritykset. Yrityksen ei kuitenkaan tarvitse toimia kansainvälisillä markkinoilla hyödyntääkseen virtuaalimaailmoja.

Mitä virtuaalimaailmassa toimiminen sitten edellyttää? Laajakaistayhteys ja sopiva tietokone alkavat olla vakiovarusteena joka kodissa ja toimistossa. Alkuun pääsee luomalla itselleen avattaren. Liikkumiseen, kommunikointiin ja ulkonäön muokkaukseen liittyviä videoita ja ohjeita löytyy netistä. Myös koulutusta on tarjolla vaikka tämän blogin pitäjältä 🙂 .

Yrityksen kannalta on tietysti keskeistä miettiä hyötynäkökulmia. Onko virtuaalimaailma tapaamispaikka, käytetäänkö sitä esimerkiksi uusien tuotteiden mallintamiseen, esittelyyn tai koulutukseen? Kerran rakennettua 3 D-virtuaalisaarta voi käyttää monipuolisesti. Sinne voi viedä asiakkaita tai yhteistyökumppaneita ja vaikka kuvata esittelyvideoita. Suosituimpia saaria Second Lifessa ovat ne, joissa voi aktiivisesti kokeilla ja tehdä jotain. Tämä Youtube-video on kuvattu Yolandan Ylelle rakentamassa kummitustalossa.

3 D-virtuaalitiloja voisivat hyvin hyödyntää vaikkapa kotimaiset arkkitehti, rakennus-, sisustus- ja viheralan yritykset. Virtuaalimaailmassa kun esimerkiksi seinän, lattiapinnan tai puutarhan muokkaus käy näppärästi hiirtä klikkaamalla. Terveysvalistus tai lääkkeen vaikutuskin konkretisoituisi aivan eri tavalla sisään käveltävässä virtuaalisimulaatiossa.

Mitä virtuaalisaari rakennettuna sitten maksaa? Tietysti se riippuu siitä mitä halutaan tehdä, mutta hyvään alkuun pääsee alle 10 000 euron sijoituksella. Noin samalla hinnalla saa esimerkiksi puolen sivun Hesarin ilmoituksen tai 30 sekunnin spotin Salkkareihin. Miten paljon enemmän käyttöä yrityksellä voisikaan olla omalla virtuaalisella esittelytilalla tai – saarella? Tässä makupaloja Second Lifesta.

Suomesta löytyy jo rakentamis-, streamaus-, suunnittelu- ja koulutusosaamista. 3 D-virtuaalimaailmat eivät enää ole pelkästään peliympäristöjä, niissä voi tehdä myös bisnestä. Olisiko suomalaisten yritysten aika herätä miettimään miten?

Add to FacebookAdd to DiggAdd to Del.icio.usAdd to StumbleuponAdd to RedditAdd to BlinklistAdd to TwitterAdd to TechnoratiAdd to Yahoo BuzzAdd to Newsvine

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Kuuleeko se, puhuuko se, onko se olemassa?

Harva se päivä luen blogeja ja twiittejä, joissa moititaan organisaatioita hitaiksi sosiaalisen median omaksujiksi. On tietysti hyvä, että asioista keskustellaan, kulttuurin muutosta perustellaan ja organisaatioita haastetaan toimimaan. Eikä asialla ole ainoastaan sosiaalisen median koulutus- ja suunnittelupalveluja kauppaavat konsultit 😉

Luin aamulla mielenkiintoisen kirjoituksen , jossa todetaan, että meidän tulee puhua samaa kieltä organisaatioiden portinvartijoiden kanssa. Kirjoittajan näkemyksen mukaan portinvartijat ovat vasempaa aivopuoliskoa käyttäviä, lukuihin ja mittareihin uskovia,  komenna- ja- kontrolloi johtajia. Innokkaat puolestapuhujat ovat vuorostaan holistisen maailmankuvan omaavia yhteisöllisyyden ylistäjiä. Villakoiran ydin on se, että he eivät puhu samaa kieltä ja kumpikin osapuoli vääntelee tuskasta joutuessan kuuntelemaan toistensa perusteluja.

Mitä tehdään? Hyvä myyjä osaa kääntää asiansa vastapuolen kielelle. Innosta puhkuminen ei auta jos ja kun vastapuoli sulkee korvansa. Mitä enemmän puhkut, sitä tiukemmin portinvartija lukitsee ovensa.  Toimii yhtä huonosti kuin se, että yrität saada suunsa tiukasti yhteen puristavaa lasta maistamaan uutta ruokaa vakuuttelemalla miten herkullista se on.

Ei siis aloiteta sillä, miten tämä on täysin erilainen tapa järjestää organisaation toiminnot ja viestintä jos asiakas on samanlaisuutta hakeva ja varsin tyytyväinen nykyiseen malliinsa.

Ruuan maistamiskielellä:  ei sanota, että tämä on täysin mullistava (new to the world) tapa valmistaa kanaa eikä, että tässä on kanaa, mutta lisukkeet ovat vasta keksittyjä mutaatiovihanneksia, joita juuri kukaan ei ole vielä maistanut, vaan tässä on kanaa ja vihanneksia. Kanahan on tuttua ja herkullista. Tässä on vihanneksia, jotka parantavat sen tuttua ja herkullista makua.

Organisaatiokielellä: haetaan aitoa hyötynäkökulmaa peliin kysymällä oikeita kysymyksiä.

  • Miten henkilöstön sitoutumista voisi lisätä?
  • Miten houkuttelet jatkossa parhaat työntekijät organisaatioon?
  • Miten saat asiakkaat puhumaan puolestasi?
  • Miten pidät markkinointikulut aisoissa, mutta parannat organisaation näkyvyyttä?
  • Miten parannat sisäistä viestintää ja saat koko organisaation asiantuntemuksen käyttöön?
  • Miten lisäät innovaatioita  ja yrittäjämäistä toimintaa?

Kysymällä oikeita kysymyksiä,  saat portinvartijat pohtimaan oikeita asioita. Pohdiskelu voi avata ovia ja johtaa kokeiluihin.  Kaikki ei muutu kerralla, mutta kokeiluilla luodaan uusia toimintamalleja ja ratkaisuja. Vähitellen organisaatiolle kasvaa korvat,  se kuuntelee, puhuu, on aidosti läsnä ja olemassa. Ei siksi, että joku käskee, vaan siksi, että se on ainoa oikea tapa toimia uudessa, yhteisöllisyyttä arvostavassa, verkostoituneessa yhteiskunnassa. Näin ainakin minä haluan ajatella.

Add to FacebookAdd to DiggAdd to Del.icio.usAdd to StumbleuponAdd to RedditAdd to BlinklistAdd to TwitterAdd to TechnoratiAdd to Yahoo BuzzAdd to Newsvine

1 kommentti

Kategoria(t): Uncategorized