Kuukausittainen arkisto:marraskuu 2009

Sosiaalinen media on yleissivistystä

Olin alkuviikosta virtuaaliopetuksen päivillä, jossa oph:n pääjohtaja Timo Lankinen totesi, että sosiaalinen media on yleissivistystä.  TIEKEn sivuilla määritellään tietoyhteiskunnan kansalaisen taidot näin: ”Tietoyhteiskunnan kansalaisena toimiminen edellyttää luovaa, kriittistä ja sosiaalista mediataitoa sekä teknis- käytännöllistä osaamista.”

Tällä viikolla ilmestyneessä  EVA:n raportissa lytättiin Suomi tietoyhteiskuntana. Kansalaisia varjellaan 110 % sillä seurauksella, että tieto ei kulje. Raportin mukaan Suomi on pudonnut tietoyhteiskuntakehityksen kärjestä keskeisillä mittareilla mitattuna. Eri vertailuissa Suomi sijoittuu systemaattisesti esimerkiksi naapureitamme, Ruotsia ja Tanskaa heikommin.  Toisaalta todetaan, että: ”Onneksi valmius korjaukseen on olemassa. Suomessa on osaamista ja valmiita suunnitelmia sekä ratkaisuja. Nyt tarvitaan vain päätöksiä ja niiden toimeenpanoa.”

Itse koulumaailmassa muutaman vuoden pyörineenä kyseenalaistan a) valmiuksia ja b) valmiuksia tehdä päätöksiä.  Annetaanko lapsille, nuorille ja aikuisille eväät tietoyhteiskunnan kansalaisena toimimiseen? Kyllä toki, juhlapuheissa nimittäin. Tällä hetkellä osaaminen ja valmiuksien antaminen on kovin saarekkeista. Meidän keskimäärin tasapäistävässä koulutusjärjestelmässä kaikki opettajat eivät suinkaan allekirjoita pääjohtaja Lankisen näkemystä.  On edelleen paljon opettajia, jotka ovat sitä mieltä, että heidän ei eläessään tarvitse opetella saatikka opettaa mitään sosiaaliseen mediaan liittyvää. Ovatko he vain myöhäisiä omaksujia vai jopa esteenä kansakunnan kehitykselle?

Peruskoulussa on opettajia, jotka kieltäytyvät edes käyttämästä sähköpostia. Itselläni on kollegoja, jotka halusivat äänet pois tietokoneista, jotta tunnilla olisi hiljaista. Virtuaaliopetuksen päivillä tapasin opettajan, joka ei ollut koskaan kuullut, että 3 D-virtuaalimaailmoissa voisi tehdä muutakin kuin tappaa örkkejä.  Sivityksen pariin on vielä matkaa.

Tänään päiväni pelasti kolme innokasta kollegaa, jotka piti kolmen tunnin tiiviin sosiaalisen median vierihoidon jälkeen melkein kammeta ulos luokasta. He tutustuivat ningiin, twitteriin, facebookiin, diigoon ja googlen palveluihin. Aika loppui kesken, mutta into ei.

Ville Venäläinen totesi viisaasti virtuaaliopetuksen päivillä: ”Tietämättömyys ei ole tyhmyyttä. Ole itsellesi armollinen verkossa.”  Minua ei huolestuta niinkään tietämättömyys. Halukkaita ihmisiä voidaan kouluttaa. Minua huolestuttavat ne , jotka eivät halua koulutusta ja ne, joiden pitäisi kyetä tekemään päätöksiä asioista, joista heillä ei ole koulutusta. Toivottavasti pääjohtaja Lankinen jakaa huoleni, hänellä kun on enemmän valtuuksia vaikuttaa asioihin.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Etänä web 2.0 expossa ja tweetmobbing

Huomasin tänään twitteristä, että Eero Leppänen eli Rautasilta on New Yorkissa ja  striimaa livenä web 2.0 exposta.  Mieletön fiilis ja hyvä audio.  Lopulta hänen käsi väsyi videokameran pitelyyn ja minun piti siirtyä seuraamaan virallisempaa suoraa lähetystä. Se mistä jäin paitsi löytyi Andrea Vascellarin  VMC Vascellari media channelin taltioinnista.

Web 2.0 key notessa Chris Brogan sanoi: ” Go where there is no road and leave a trail. ” Benchmarkkaus ja copycat caset eivät riitä. Bisneksen perusedellytyksiä ovat läsnäolo,  kuuntelu ja  nopea reagointi. Kulkemattomat polut ja jatkuvasti avautuvat uudet mahdollisuudet haastavat mielikuvituksen ja luovuuden.  Innovatiivisuus ei ole vaihtoehto vaan elinehto.

Läsnäolo  saa uusia ulottuvuuksia. Juuri nyt bloggaan ja seuraan suoraa lähetystä New Yorkista. Pyörin välillä twitterissä lukemassa kommentteja. Puhujien ei tarvitse enää jäädä odottamaan palautetta esityksestään, sitä tulee tuutin täydeltä jo itse esityksen aikana. Kysymyksiä ja kommentteja ympäri maailmaa.

Web 2.0 expon lisäksi tällä viikolla on mahdollisuus osallistua Social Media Academyn ohjelmaan verkossa. Sessiot alkavat klo 18.

Ensi viikolla 25.11. striimataan Second Lifeen Salpauksen second study ja hyvä yritys-hankkeiden loppuseminaari.

Maailma on täynnä mahdollisuuksia. (Mistä ajattelit aloittaa?)

Vielä lisäys eiliseen web 2.0 expo kokemukseen.  Uusi ikävä ilmiö, tweetmobbing näytti reaaliaikaisen sananvapauden nurjan puolen. Yleisö lyttäsi twitterillä Danah Boydin.  Hänen asiantuntemuksensa oli kohdallaan, mutta ulosanti ei. Kaikki eivät jaksaneet kuunnella liian nopeaa monotonista ääntä.  Osa kuulijoista alkoi kirjoittaa twitteriin kommentteja puhujasta ja muutamasta kommentista kasvoi ilkeä vyöry, jota yleisö seurasi puhujan kustannuksella. Puhuja ei itse nähnyt viestejä, mutta tiesi, että jotain oli pahasti vialla.  Danah kommentoi tapahtunutta blogissaan lyhyesti.

Väline mahdollistaa, mutta käyttäjät päättävät ja toimivat.  Mitä tämä kertoo nöyryyttäjistä? Ehkä tämä oli heille tyypillistä käytöstä kouluaikoina, mutta luokan takaa heitettyjen ivallisten huomautusten  korvikkeena oli tällä kertaa twitter, joka mahdollisti laajan julkisen nöyryytyksen.  Nähtäväksi jää nostaako ilmiö päätään jatkossa. Toivottavasti ei.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Sosiaalisen median hiekkalaatikossa tapahtuu 24/7

Olin puoli vuotta sitten sosiaalisen median seminaarissa, jossa kysyttiin kuinka moni käyttää Twitteriä. Noin 10 % salissa olevista  nosti kätensä. Puhuja ennusti, että vuoden sisällä 50 % nostaisi kätensä.  Suomalaisia lukuja en tähän hätään löytänyt,  mutta yleisesti ottaen Twitterin kasvu on ollut huimaa.  Tässä lukuja ja tietoa kesäkuulta 2009.

Itselläni ei ollut Twitter-tiliä puoli vuotta sitten. Niinpä seminaarissa esitetty ajatus siitä, että saat jotain keskeistä välitettyä muille ihmisille 140 merkillä ei heti auennut. Seminaarin jälkeen toukokuun alussa avasin tilin.  Aluksi oli orpo olo.  Tuntui siltä, että kaikki muut olivat saaneet kutsun bileisiin, mutta minä tiirailin menoa ikkunan läpi.

Oikeastaan innostuin Twitteristä vasta pari kuukautta sitten.  Löysin enemmän ja enemmän hyviä twiittejä suoltavia ihmisiä ja opin itsekin hyödyntämään 140 merkkiä paremmin. Kesti siis noin puoli vuotta, että Twitter kolahti minulle.  Aikoinaan wikin ja ningin hyödyllisyys avautui heti.

Tietysti kolahdukset ovat yksilöllisiä ja riippuvat näkövinkkelistä.  Itse etsin suljetulle oppimisalustalle vaihtoehtoja, joten wikin ja ningin suhteen motivaatio oli korkealla. Viestien virta avautui vasta kun jaksoin antaa sille kunnon mahdollisuuden.  Huomasin, että seuraamalla oikeita ihmisiä löysin asioita, joita en olisi ikinä osannut etsiä. Eläköön serendipity!

Minulta kysytään tihenevään tahtiin, että miten sosiaalisen median käyttöä voisi oppia. Onko kursseja, koulutusta, verkossa olevaa materiaalia? Hyviä uutisia, ihan kaikkea löytyy. Englanniksi on materiaalia pilvin pimein ja suomeksikin ihan kohtuullisesti. Twitteristäkin on jo tuore  kirja suomeksi.  Kursseja voi käydä netissä tai livenä, mutta oikeasti sosiaalinen media kolahtaa vain ja ainoastaan kokeilemalla.  Kursseilla mukavinta on se, että tiedon lisäksi tapaa hengen heimolaisia ja yhteistä ihmettelyä voi jatkaa kurssin jälkeenkin sosiaalista mediaa hyödyntäen.

Myönnän reilusti, että sosiaalisen median opetteluun  kuluu aikaa.  Koen kuitenkin, että olen selvästi plussan puolella kun ynnään mitä olen käyttämälläni ajalla saanut.  Parasta on ollut verkostoituminen mielenkiintoisten ihmisten kanssa.  Ideatkin jalostuvat  parhaiten jakamalla. Heitä ilmaan yksi, saat kohta kymmenen takaisin ja lisäksi innokaita ihmisiä, joiden kanssa lähteä toteuttamaan niitä.

Tuntuu kuin olisi äärettömän isossa hiekkalaatikossa, jossa jaetaan työkaluja ja rakennetaan yhdessä 24/7.  Orientoituminen voi viedä hetken, mutta sen jälkeen mahdollisuuksia on rajattomasti. Aloitatko lapiolla ja ämpärillä vai haluaisitko tehdä perhosen tai tulla mukaan kaivamaan kanavaverkostoa?

rannalla

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized