Kuukausittainen arkisto:lokakuu 2010

Kuvaa ja videota mobiiliviidakossa

Suunnitteletko oppimateriaalin tuottamista mobiilisti iPhonella tai iPodilla?

Ehkä olet lomalla ja haluat jakaa parhaat palat videoista ja kuvista saman tien?

Onnistuu ja vaihtoehtojakin on tarjolla. Tosin kaikissa testaamissani sovelluksissa on vielä toivomisen varaa.

Saatuani iPhone 4, halusin erityisesti kokeilla kuvien ja videoiden jakamista. Pari viikonloppua onkin vierähtänyt Apps storea ja nettiä penkoessa.

Olen etsinyt ja vertaillut sovelluksia joilla voi yhdistää videoklippejä/videoita ja kuvia/kuvia mobiilisti. Uskon, että videoklipit ja kuvasarjat ovat jatkossa arkipäivää myös kouluissa sekä oppimisen tukena että osaamisen osoittamisessa.

Testaamieni sovellusten hintahaarukka oli  0 – 3,99 euroa. Lopputuloksena iMovie, Sonic Pics ja Photo Flow saivat jäädä kännykkääni. Tässä lyhyt plussilla ja miinuksilla varustettu yhteenveto. Kaikissa on mielestäni kuitenkin vielä parantamisen varaa.

iMovie

En ole kovin paljon editoinnut iMoviella, joten mobiiliversio vaati hieman totuttelua. Suomeksi sanottuna piti siis etsiä YouTubesta opastusta 🙂  Tämä vajaan 10 minuutin video esittelee tärkeimmät toiminnot ja tässä vielä linkki Mashablen bloggaukseen aiheesta.

Plussat

  • voi yhdistää videoklippejä ja tuoda väliin myös kuvia
  • tarjolla valmiita teemoja
  • peruskäyttö on yksinkertaista

Miinukset

  • editointi vaatii totuttelua
  • mobiilieditoinnissa ei ole mahdollista lisätä omaa äänitettä
  • musiikin lisääminen on helppoa (mutta laitonta mikäli tuotos tulee YouTubeen)
  • kallein sovellus (3,99 euroa)

Photo Flow

Valokuville tarkoitettu sovellus, jolla teet näppärästi kuvistasi diaesityksen. Kuvat valitaan kännykän albumista (järjestystä voi muuttaa vielä valinnan jälkeen), lisätään tekstit, valitaan siirtymäefektit ja esikatsellaan. Ensimmäisellä kerralla tunsin itseni tyhmäksi kun tallenna-painiketta ei löytynyt mistään. Sovelluksen kehittäjä oli ajatellut hyödyntää iPhonen ”liiketunnistetta” tallentamiseen (jota ei tosin kerrota ohjeissa). En ollut huomannut heilutella puhelinta tarpeeksi ja sain tehdä muutokset uudelleen. Tässä linkki sovelluksen sivulle. Mikäli aiot jakaa tuotoksiasi sähköpostilla lähinnä kännykällä katsottavaksi, jälki on ok. Jos lataat tuotoksesi YouTubeen, mieti onko tämä oikea sovellus. Tältä se näyttää YouTubessa.

Plussat

  • helppokäyttöinen
  • ilmainen

Miinukset

  • laatu luvattoman huono YouTubessa
  • tekstin väriä ei pysty muuttamaan (saattaa hukkua kuvan taustaan)
  • vain kuville
  • ei ääntä

Sonic Pics

Hinta 2,39 euroa. Tarkoitettu valokuville. Kuvat lisätään pötkönä ja järjestystä voi muuttaa vain poistamalla kuvia. Kuvien valitsemisen jälkeen pääset tekstittämään kuvia ja äänittämään oman selostuksesi. Sovelluksessa on pause, joten äänittäessä voit välillä vetää henkeä ja miettiä mitä haluat kertoa seuraavasta kuvasta. Sovellusta voi kokeilla ilmaiseksi lite-versiolla.

Plussat

  • helppokäyttöinen
  • pause auttaa pitkissä äänityksissä
  • julkaisujälki kelvollista katsottavaa

Miinukset

  • kerran valittujen kuvien järjestystä voi muuttaa vain poistamalla kuvia
  • kuvat vaihtuvat tavanomaisesti (ei efektejä tms. hienouksia)
  • vain kuville

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Tapammeko kilpailukykymme prosesseilla ja tasapäistämisellä?

Suomen Kuvalehti otsikoi Suomi tarvitsee luovaa hulluutta – mistä sitä löytyy?

Artikkelissa Anu Kantola  toteaa, että: ”Uusia ideoita ei synny, kun energiat suuntautuvat byrokratian pyörittämiseen, strategiaprosesseihin, ajankäytön seurantajärjestelmiin, urakiertohankkeisiin.”

Alf Rehn puolestaan peräänkuuluttaa rohkeutta erottua muista. ”Me asumme ’järki-Suomessa’, jossa on vallalla Suomi-Filmi-ideologia. Olemme edelleen kiinni ’maalais-Suomessa’, jossa korkein arvo on usko järkeen.”

Miksi meillä luovuus yhdistetään hulluuteen?! Eikö luovuus ole päinvastoin viisautta?  Englanniksi puhutaan luovasta mielestä (creative mind). Meillä byrokratian, strategiaprosessien ja laatujärjestelmien kyllästämissä organisaatioissa luovuutta annostellaan niukasti.  Luovuus on hankalaa kun sitä ei voi mitata ja taulukoida, se johtaa arvaamattomaan lopputulokseen, eikä istu prosessikuvauksiin. Mutta ilman luovuutta ei synny innovaatioita.

Helsingin Sanomissa oli hiljattain artikkeli Ollilan maabrändiryhmästä. Loppuraportti aiheesta jätetään marraskuussa. Helsingin Sanomien eri lähteistä keräämien tietojen mukaan brändiryhmän ehdottamat teemat Suomen tehtäväksi maailmassa ovat varsin yllätyksettömiä. Tärkeimpinä teemoina mukana ovat ainakin opettaminen, arkiluovuus sekä luonto ja vesiosaaminen. Arkiluovuudelle brändiryhmä tarkoittaa suomalaista insinööriosaamista, luotettavia ja toimivia järjestelmiä.

Mitä tekemistä insinööriosaamisella  ja järjestelmillä on luovuuden kanssa?  Onko meidän osamme tuottaa kustannustehokkaasti ja luotettavasti tasaisen harmaata mössöä ja ylpeillä tasalaatuisuudella?  Eikö ensin pitäisi ruokkia luovuutta ja synnyttää innovatiivinen visio siitä mitä tehdään ja sen jälkeen hyödyntää insinööriosaamista toteutuksessa?

Alf Rehnin näkemyksen mukaan oikea innovaatio edellyttää, että se herättää närää ja ärsyttää, synnyttää kitkaa ja uhmaa vanhaa. Sitä on vaikea hyväksyä. Innovaatioita ei synny jos lopputulos on etukäteen speksattu.

Brändiryhmä ehdottaa Suomen tehtäväksi myös opettamista. Tällä hetkellä meillä velloo tuntijakokeskustelu, jossa pohditaan valinnaisuuden määrää. Näkökulma on tasapäistävä tyyliin jos pienessä koulussa ei voida toteuttaa valinnaisuutta ei sitä pidä suoda muillekaan. Voisikohan niitä valinnaisia ajatella poimittavan myös koulun seinien ulkopuolelta vai onko liian radikaalia ajatella, että oppimista voisi tapahtua myös muualla kuin peruskoulussa? Tällä keskustelullako päästään jatkossa tuloksiin, jotka siivittävät koulutusvientiä vielä 2030?

Sir Ken Robinssonin animaatio avaa koulutusjärjestelmän syntyä ja toisaalta uudistustarvetta huomattavasti syvällisemmin, tosin hänen ADHD- viittauksen vaihtaisin meillä erityisopetukseen.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized