Avainsana-arkisto: taskukoulu

Pojat tekee projektin

Torstai oli ITK-päivä. Digiveikot virittelivät kansan tunnelmaan laulamalla tuhansien projektien maasta, jossa muutama eurokin vilahti . Opetusministerin puheessa tietoyhteiskunta jalkautui sarjaksi valintoja ja pieniä tekoja, jotka vievät monipuolisille vesille ja yhdistyvät valtavirtaan uiviksi käytännöiksi.

ITK keräsi jälleen runsaan yleisön. Varjopuolena oli ahtaat salit, jonne kaikki halukkaat eivät mahtuneet. Tiukkaa teki ainakin pohjakerroksen pienissä saleissa, joissa olin kuuntelemassa esityksiä iPadien käytöstä. Paloturvallisuus ym. määräykset kalpenivat, kun salien käytävät ja reunat täyttyivät kuulijoista.

Digiveikkojen lauluun palatakseni, Suomi on todellakin tuhansien projektien maa. Laulussa niitä pyörittivät pojat, mutta tasa-arvon hengessä opetusministeri totesi, että tyttöjen rooli on varmasti yhtä merkittävä. ITK:ssa esillä olleet iPad/tabletti-projektit olivat erityisen lähellä sydäntäni kun olen itsekin useassa sellaisessa mukana.

Kotiin ajaessani mietin, miten uusissa projekteissa voitaisiin hyödyntää tehokkaammin aiempien tai käynnissä olevien projektien tuloksia. Ainakin tabletti-projekteissa pähkäillään melko lailla samojen kysymysten kanssa eri kouluasteilla. Miten saisimme hyviksi todetut ratkaisut ja käytännöt tehokkaasti jakoon kouluasteeta riippumatta?

Valitettavasti tabletit tuntuvat monessa oppilaitoksessa jopa syventäneen juopaa tietohallinnon ja pedagogien välillä. Ei ole harvinaista, että kunnan tai koulun tietohallinto jättäytyy projektin ulkopuolelle. Innokkaista pedagogeista on monessa koulussa löytynyt sen verran it-osaamista, että kohtuullisen helposti hallinnoitavien tablettien kanssa pärjätään ja tietohallinto ummistaa silmänsä.

Asenteita on moneen lähtöön, eräässä pk-seudulla olevassa oppilaitoksessa,  tietohallinto oli ilmoittanut pedagogeille tutkivansa parhaillaan tabletteja ja ilmoittavansa sitten aikanaan mitkä laitteet tukevat parhaiten pedagogiikkaa…. Tarvitaanko taas uusi projekti, jotta saadaan tietohallinto ja pedagogit saman pöydän ääreen? Monissa oppilaitoksissa/kunnissa puhutaan harhaan johtavasti IT-palveluista. En kutsuisi tuota me valitsemme puolestanne- asennetta palveluksi.

ITK-viikolla ilmestyneessä Opettaja-lehdessä oli it-alan tutkija Antti Pirhosen haastattelu. Haastateltava toi vahvasti esille tietotekniikka/some-kriittisen kantansa. Hän kuitenkin totesi, että koulun tehtävä on tuottaa aktiivisia, omilla aivoillaan ajattelevia, sivistyneitä maailman kansalaisia. Herää kysymys miten se on mahdollista, ilman tietotekniikka- ja some-osaamista?

Antti Pirhonen puhuu haastattelussa myös ruudun viemästä ajasta, verkkopiuhan vaikutusta ja kyyhöttämisestä koneen äärellä.  Määrittelevätkö nuo termit enää tämän päivän tieto- ja viestintäteknologiaa?

Elämme tablettien, mp3-soittimien ja älykännyköiden maailmassa, jossa verkko on osa arkipäivää.  Verkossa pistäydytään hakemassa tietoa,  osallistumassa keskusteluun, jakamassa asioita, jne. Harva mobiililaitteen omistaja jumiutuu tuntikausiksi tuijottamaan ruutua. Verkostot, kirjat, kuvat, videot, pelit, leffat ja musiikki kulkevat taskussa tai laukussa. Uusi teknologia ei vangitse sisätiloihin edes koulussa ellei opettaja niin päätä.

Paikasta riippumaton oppiminen, ääni, kuva, video, teksti ja niihin liittyvät sovellukset tarjoavat upeita mahdollisuuksia monipuolistaa oppimista vauvasta vaariin. Kyse on siitä, miten ennakkoluulottomasti ohjaamme oppijoita hyödyntämään uusia mahdollisuuksia.

Miten saisimme valtakunnallisella tasolla eri kouluasteiden kehittäjät yhteen ja entistä monipuolisempia oppimismahdollisuuksia kaikille lapsille, nuorille ja aikuisille?  Projektien ulkopuolelle jää paljon kouluja, joissa ei ole kehittämisestä innostunutta johtoa tai opettajia. Pitäisikö meillä olla kansallisia kehittämisagentteja, jotka levittäisivät projektien tuloksia kaikkiin kouluihin?

Opetusministeri totesi, että meillä on arviolta 110 000 nuorta vailla toisen asteen tutkintoa. Olisiko mobiili taskukoulu vaihtoehto niille, joita koulun seinät ahdistavat?

Onko netissä toimivilla treffipalveluilla jatkossa valikoimissaan myös oppimistreffejä? Palvelun avulla samasta aiheesta kiinnostuneet ihmiset voisivat löytää toisensa tyyliin 45-vuotias kiinaa podcasteista opiskeleva nainen hakee noin tasolla kolme olevia muita kiinaa opiskelevia virtuaalitapaamisiin pari kertaa viikossa. Nǐhǎo!

Mainokset

2 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Koulutus taskussa – silmäkarkkia ja pedagogiikkaa

Osallistuin pe-la IT-kouluttajien koulutus taskussa-kevätseminaariin, jossa pohdittiin mobiilioppimisen olemusta ja tutustuttiin tarjolla oleviin laitteisiin ja sovelluksiin. Paikalla oli parikymmentä innokasta ja ennakkoluulotonta kokeilijaa, joita hidasti ainoastaan laivan ja hotellin välillä tökkivä verkkoa.

Puhujat esittelivät mobiilioppimista ja -ohjausta eri kouluasteilla ja jakoivat omia kokemuksiaan. Tässä oma esitykseni:

mOppiminen – Koulutus taskussa

View more presentations from Mervi Jansson
Osallistujien joukossa oli pesunkestävä työelämän edustaja, ohjelmoija ja yrittäjä Elias Pietilä Qvikistä. Jos olet ladannut App Storesta tämän sovelluksen, olet yksi yli 10 miljoonasta Eliaksen asiakkaasta. 
Sen lisäksi, että Elias osaa tehdä koukuttavia sovelluksia (meillä on vietetty hetki jos toinenkin virtuaalilabyrintin parissa), hänellä oli keskustelua herättäviä näkemyksiä siitä, mitä työelämä odottaa valmistuvalta mobiiliohjelmoijalta.  Minusta Eliaksen kommentit pätevät muillekin aloille.
Eliaksen mielestä täydellinen työntekijä omaa samat ominaisuudet kuin täydellinen yrittäjä, intohimo ja harrastuneisuus ovat ratkaisevia.  Koulussa oppii perusteet ja luo verkostoja, mutta koulun ei voida olettaa olevan kehityksen kärjessä nopeasti muuttuvilla aloilla kuten mobiiliohjelmoinnissa. On hyödyllisempää oppia miten asioita otetaan haltuun kuin oppia asioita yksityiskohtaisesti, koska ne muuttuvat niin nopeasti. On eri asia olla täydellinen kuin valmis. Bisnes ja yhteisön etu vaativat riittävää ketteryyttä ja kykyä tehdä päätöksiä, jotka vievät yritystä eteenpäin. Mobiilisovelluksen tulee tarjota silmäkarkkia eli näyttää hyvältä ja olla käyttäjäystävällinen – sen ei tarvitse olla ohjelmoinnin mestariteos.
Jos palataan tuohon koulun rooliin. Oikea asenne, usko siihen, että uusia asioita voi ja pitää ottaa haltuun on valttia työelämässä. Koulun tulisi innostaa elinikäiseen oppimiseen, sillä vaikka olisit alasi ekspertti, ala voi muuttua siten, että osaamisesi ei  enää riitä. Tuli mieleeni erään kustantamon työntekijä, joka ennusti Facebookissa, että HTML5 häviää  Flashille ja Applen tuotteet sen mukana…
Lähivuosina on tulossa leikkauksia eri kouluasteiden rahoitukseen ja  monet oppilaitokset, koulutusohjelmat ja uudistukset ovat suurennuslasin alla.  Tähän saumaan Opetushallitus julkaisi sosiaalisen median opetuskäytön suosituksensa. Käytännön toimenpiteinä peräänkuulutetaan muun muassa päivitettävää tietostrategiaa, toimintamalleja, jalkautusta ja entistä monipuolisempaa mediakasvatusta. Nähtäväksi jää miten kunnissa ja kouluissa otetaan nämä suositukset vastaan. Haasteita riittää, sillä monessa oppilaitoksessa tietohallinto on toistaiseksi keskittynyt rajoittamaan suosituksessa mainittujen palvelujen käyttöä, eikä vierasverkkoa, josta niihin pääsisi, ole tarjolla läheskään joka oppilaitoksessa.
Entä sitten omien laitteiden käytön salliminen koulussa?  Halusin herättää aiheesta keskustelua seminaarissa, sillä uskon sen olevan lähitulevaisuutta ainakin ammatillisen koulutuksen puolella.  Jos ja kun käytetään pääsääntöisesti pilvipalveluja, ei mobiililaitteen merkillä ole väliä.
Perusopetuksen puolella monet ovat sitä mieltä, että laitteet eriarvoistavat.  Entä jos laitteen käytön kieltäminen eriarvoistaa? Milloin aletaan käyttää maalaisjärkeä ja nähdä mahdollisuuksia uhkakuvien sijaan? Suosituksessa nimittäin todetaan, että älypuhelinten ja muiden mobiililaitteiden käytöllä monipuolistetaan oppimisympäristöä ja oppimisen siirtymistä eri paikkoihin ja tilanteisiin. Tiedän, että näin tapahtuukin joissain kouluissa. Toivottavasti tasa-arvon nimissä nämä hyvät käytännöt leviävät niihinkin kouluihin, joissa näin ei vielä ole. Ainahan voi toivoa…

1 kommentti

Kategoria(t): Uncategorized