Tapammeko kilpailukykymme prosesseilla ja tasapäistämisellä?

Suomen Kuvalehti otsikoi Suomi tarvitsee luovaa hulluutta – mistä sitä löytyy?

Artikkelissa Anu Kantola  toteaa, että: ”Uusia ideoita ei synny, kun energiat suuntautuvat byrokratian pyörittämiseen, strategiaprosesseihin, ajankäytön seurantajärjestelmiin, urakiertohankkeisiin.”

Alf Rehn puolestaan peräänkuuluttaa rohkeutta erottua muista. ”Me asumme ’järki-Suomessa’, jossa on vallalla Suomi-Filmi-ideologia. Olemme edelleen kiinni ’maalais-Suomessa’, jossa korkein arvo on usko järkeen.”

Miksi meillä luovuus yhdistetään hulluuteen?! Eikö luovuus ole päinvastoin viisautta?  Englanniksi puhutaan luovasta mielestä (creative mind). Meillä byrokratian, strategiaprosessien ja laatujärjestelmien kyllästämissä organisaatioissa luovuutta annostellaan niukasti.  Luovuus on hankalaa kun sitä ei voi mitata ja taulukoida, se johtaa arvaamattomaan lopputulokseen, eikä istu prosessikuvauksiin. Mutta ilman luovuutta ei synny innovaatioita.

Helsingin Sanomissa oli hiljattain artikkeli Ollilan maabrändiryhmästä. Loppuraportti aiheesta jätetään marraskuussa. Helsingin Sanomien eri lähteistä keräämien tietojen mukaan brändiryhmän ehdottamat teemat Suomen tehtäväksi maailmassa ovat varsin yllätyksettömiä. Tärkeimpinä teemoina mukana ovat ainakin opettaminen, arkiluovuus sekä luonto ja vesiosaaminen. Arkiluovuudelle brändiryhmä tarkoittaa suomalaista insinööriosaamista, luotettavia ja toimivia järjestelmiä.

Mitä tekemistä insinööriosaamisella  ja järjestelmillä on luovuuden kanssa?  Onko meidän osamme tuottaa kustannustehokkaasti ja luotettavasti tasaisen harmaata mössöä ja ylpeillä tasalaatuisuudella?  Eikö ensin pitäisi ruokkia luovuutta ja synnyttää innovatiivinen visio siitä mitä tehdään ja sen jälkeen hyödyntää insinööriosaamista toteutuksessa?

Alf Rehnin näkemyksen mukaan oikea innovaatio edellyttää, että se herättää närää ja ärsyttää, synnyttää kitkaa ja uhmaa vanhaa. Sitä on vaikea hyväksyä. Innovaatioita ei synny jos lopputulos on etukäteen speksattu.

Brändiryhmä ehdottaa Suomen tehtäväksi myös opettamista. Tällä hetkellä meillä velloo tuntijakokeskustelu, jossa pohditaan valinnaisuuden määrää. Näkökulma on tasapäistävä tyyliin jos pienessä koulussa ei voida toteuttaa valinnaisuutta ei sitä pidä suoda muillekaan. Voisikohan niitä valinnaisia ajatella poimittavan myös koulun seinien ulkopuolelta vai onko liian radikaalia ajatella, että oppimista voisi tapahtua myös muualla kuin peruskoulussa? Tällä keskustelullako päästään jatkossa tuloksiin, jotka siivittävät koulutusvientiä vielä 2030?

Sir Ken Robinssonin animaatio avaa koulutusjärjestelmän syntyä ja toisaalta uudistustarvetta huomattavasti syvällisemmin, tosin hänen ADHD- viittauksen vaihtaisin meillä erityisopetukseen.

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s