Kuukausittainen arkisto:Touko 2010

Mobiili tulevaisuus

Facebook haluaa tietää mitä mietit, Twitter mitä tapahtuu.  Foursquare keskittyy missä ulottuvuuteen. FB ja Twitter tarjoavat linkitettäväksi myös paikkatietoa ja enenevässä määrin nämä statuspäivitykset tehdään mobiilisti.

iPhonen myötä käytän nettiä noin hatusta tempaistuna 70  % mobiilisti. Useimmat käyttämäni sovellukset toimivat näppärästi iPhonella ja suurin osa nettisivuistakin alkaa olla mobiiliystävällisiä.

Kaiken kaikkiaan mobiili netin käyttö lisääntyy vauhdilla ja paikkatietoon perustuvat sovellukset ja palvelut elävät Gartnerin mukaan suorastaan räjähtävän kasvun hetkiä.
lbs_forecast_2009.png

Matti tai Maija Meikäläisen arkeen Foursquare ei kuitenkaan vielä kuulu, Gowallasta tai Dreamwalkista puhumattakaan. Jos hierotaan kristallipalloa ja kurkistetaan vuoden päähän, tilanne voi olla jo aivan toinen. Kuten kuvasta näkyy, Gowalla on jo rantautunut Suomeen.

Dreamwalk taas on aloittanut Euroopan valloituksen etelästä. Mikäli poikkeat kesällä Ateenaan tai Marbellan ja osallistut DreamWalkin aarteenetsintään, voit palkinnoksi pelata ilmaiseksi biljardia, saada  kupin kahvia tai huurteisen.

Tämä kaikki on kuitenkin vasta alkusoittoa. Kun mobiili yhdistyy jatkossa esineiden internetin kanssa, tulemme näkemään aivan uusia sovelluksia. Jo nyt kännykät esim. lukevat viivakoodeja ja voimme kiinnittää virtuaalisia post-it lappuja ja kuvia rakennuksiin paikkatietoa hyödyntäen.

Tavallinen kauppareissukin muuttui seikkailuksi kun latasin EveryTrailin kännykkääni. EveryTrail kertoo tavallista peruskauraa eli kuljetun matkan pituuden ja korkeuserot, mutta lisäksi voit liittää reittiin kuvia (ja videota pro versiolla), kommentoida kohteita matkan varrella ja lopuksi jakaa sisällön Facebookissa, Twitterissä, Youtubessa ja tietenkin EveryTrailin sivustolla.

Tässä linkki jännittävään kauppareissuuni.  Jos haluat kulkea jonkun toisen viitoittaman reitin, saat ohjeet reitin lähtöpisteeseen ja tarvittavan opastuksen matkan varrella.

Toistaiseksi mobiilikokemukseni ovat enempi hupia, mutta jatkossa kiinnostaa sekä kaupallinen että pedagoginen näkökulma.  Bloggaan lisää aiheesta  Mustialan  mobiiliin kesäkoulun jälkeen.

Add to FacebookAdd to DiggAdd to Del.icio.usAdd to StumbleuponAdd to RedditAdd to BlinklistAdd to TwitterAdd to TechnoratiAdd to Yahoo BuzzAdd to Newsvine

Mainokset

2 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Avoimuus – uhka vai ainoa mahdollisuus?

ITK:ssa oli tänä vuonna kantavana teemana sosiaalinen media.  Sitä oli suorastaan vaikea päästä karkuun.  Kaikki osallistujat eivät kuitenkaan varauksetta kannattaneet avoimia, yhteisöllisiä sovelluksia. Kuulin sattumalta kun kaksi miestä (ikäryhmä 40+) keskustelivat aiheesta hieman tuskastuneen näköisinä. ”Tämä sosiaalinen media olisi ihan ok jos se ei olisi niin avointa. Meidän pitäisi voida käyttää sitä osana nykyistä oppimisalustaamme, mutta tietysti suljettuna. ” ”Juu ja sitten vaaditaan, että opiskelijat sitoutuvat käyttämään sitä!”

Harvinaisen ahdasmielistä? Ei suinkaan. Ihan toisessa tilaisuudessa koulutin ryhmää, jossa osallistujista jotkut olivat  sitä mieltä, että suljettu tai ainakin rajattu sosiaalinen media olisi ainoa vaihtoehto, jonka suostuisivat ottamaan käyttöön organisaatiossaan. Että näin avointa viestintää.

Kolmas kerta toden sanoo. Keskustelin erään yrityksen markkinoinnista vastaavan  kanssa hiljattain ja hän oli sitä mieltä, että vain heidän  toimitusjohtajallaan on oikeus sanoa mitään yrityksen nimissä netissä. Kuitenkin suurin osa heidän työntekijöistään palvelee asiakkaita työkseen.  Siis työntekijä saa viestiä asiakkaiden kanssa kahden, mutta ei avoimesti?

Toisaalta minulla on ihan päinvastaisia kokemuksiakin. Olen viime aikoina kirjoittanut kasan hankehakemuksia yhdessä eri koulutusorganisaatioiden edustajien kanssa. Parhaimmillaan hankehakemuksen laatiminen on avointa jakamista, yhdessä kirjoittamista, ajatusten törmäyttämistä ja lopputuloksena on paljon hienompi kokonaisuus kuin yksikään organisaatio olisi yksin pystynyt pusertamaan. Hakemusten laatiminen on lisäksi ollut hauskaa!

Jotta kaikki sujuisi näin hyvin, vaaditaan luottamusta. Prosessissa paljastuu organisaatioiden vahvuudet ja heikkoudet ja tämän voi joku kokea uhkana. Mutta eikö verkostohankkeissa pitäisi nimenomaan oppia kumppaneilta?  Jotta voisimme oppia, meidän täytyy myöntää, että meillä on opittavaa. Verkoston ideahan on tuoda monenlaista osaamista pöytään. Törmäyttämällä ihmisiä eri organisaatioista löydetään uusia tapoja tehdä asioita ja ravistellaan rakenteita. Siis jos uskalletaan olla aidosti avoimia ja lähdetään kyseenalaistamaan totuttuja toimintatapoja, eikä puolustamaan sitä omaa tapaa ainoana oikeana.

Verkostot avaavat uusia mahdollisuuksia ja kasvupolkuja. Jollekulle uudet mahdollisuudet ovat mahtava juttu, toiselle Pandoran lipas. Onko meillä kuitenkaan vaihtoehtoja? Avoimesti verkostoissa toimivat  ihmiset tulisi nähdä mahdollisuutena, ei uhkana. Sosiaalisen median sovelluksilla verkostot ja samalla mahdollisuudet ovat kasvaneet räjähdysmäisesti.

Haluatko  hyvät vai huonot uutiset? Ei sen väliä, totuus on sama, toiselle hyvä, toiselle huono uutinen.  On opittava toimimaan avoimemmin, tekemään yhteistyötä, törmäyttämään osaamista, kokeilemaan uusia asioita ennakkoluulottomasti, luottamaan ihmisiin ja antamaan heille vapautta.  Yksittäisten ihmisten päässä oleva tieto (jota ei jaeta) ei ole enää valtaa vaan illuusio vallasta. Oppivat organisaatiot ovat huomisen voittajia ja oppiminen ei ole sitä, että tehdään samoja asioita samojen ihmisten kanssa samalla tavalla vuodesta toiseen.

Add to FacebookAdd to DiggAdd to Del.icio.usAdd to StumbleuponAdd to RedditAdd to BlinklistAdd to TwitterAdd to TechnoratiAdd to Yahoo BuzzAdd to Newsvine

4 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Ostatko myyjältä joka ei tykkää?

Huhtikuu oli yhtä sumua. Oli ITK, Wimma, myynnin koulutusta, ym. eli tässä tekosyitä miksi blogini eli hiljaiseloa 🙂

Viime viikolla, minulla oli ilo vetää myynnin koulutusta.  Yhtenä aiheena oli kurkistusviestintä ja sen rooli b to b myynnissä. Liian monet suomalaiset yritykset ajattelevat edelleen ettei kurkistusviestintä koske heitä. Vaikka yrityksellä itsellään ei olisi Facebook-sivua, Twitteriä, tms. käytössään ei se tarkoita, etteikö kurkistusviestintä olisi ajankohtaista yrityksen myynnin ja markkinoinnin ammattilaisille.

Valmistellessani koulutusta löysin ko. yrityksen asiakkaita ja päämiehiä sieltä täältä sosiaalisen median viidakosta. Heräsi kysymys, mitä asiakas tai päämies ajattelee myyjästä, joka vakuuttaa edustavansa tuotetta innokkaasti Suomessa, mutta ko. myyjää ei näy päämiehen Facebook-sivulla, eikä hän myöskään ole tykkäämässä asiakkaansa yrityksestä tämän sivulla.

Onko tykkääminen hyvän asiakas/päämiessuhteen kannalta tärkeää? Ostako mieluummin tykkääjältä? Voitko jatkossa olla huippymyyjä jos et ole mukana sosiaalisen median mahdollistamissa verkostoissa? Pitäisikö b to b yritysten  tarjota asiakkailleen apua sosiaalisen median sisällön tuottamiseen?

Jokainen ostaja/päämies on ihminen. Itse olisin taipuvainen suhtautumaan tykkääjän yhteydenottoon positiivisemmin kuin tykkäämättömän. Jos teen osto/edustuspäätöstä, tykkään itse varmasti enemmän yrityksestä, jonka henkilökunta on aktiivisesti mukana verkostossani.

Kaikesta siitä mitä teemme ja mitä emme tee jää siis jalanjälki.  Kuljetko asiakkaasi rinnalla, tuetko näkyvästi hänen bisnestään?

Vieläkö ajattelet ettei sillä mitä teet (tai jätät tekemättä) ole merkitystä?

Add to FacebookAdd to DiggAdd to Del.icio.usAdd to StumbleuponAdd to RedditAdd to BlinklistAdd to TwitterAdd to TechnoratiAdd to Yahoo BuzzAdd to Newsvine

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized