Olin viime viikolla Lontoossa Learning and Skills konferenssissa kiitos oph:n FuturE-hankkeen. Learning and skills on kahden päivän tapahtuma, jossa pohditaan mm. työssäoppimisen uusia ulottuvuuksia. Tänä vuonna ohjelmassa painottuivat e-oppiminen, pelillisyys, sosiaalinen media ja mobiilit ratkaisut.
Konferenssin avasi Roger Schank. Hänen näkemyksensä mukaan koulutusjärjestelmässämme on vain kaksi vikaa.
1. Se mitä opetamme.
2. Se miten opetamme.
Keskitymme opettamaan tietopohjaisia asioita ”varastoon” -> tätä tietoa tarvitset vielä joskus. Sen sijaan meidän tulisi miettiä miten teemme oppimisesta tavoitteellisen, mutta yllätyksellisen tunnekokemuksen. Tarvitaan riittävästi haasteita, epäonnistumisia ja reflektointia. Oppiminen syntyy tekemisestä, kokemisesta ja tarinoista. Hyvä oppimisympäristö rakentuu tekemiselle. Tekmistä tulee syventää aiheeseen liittyvillä tarinoilla. Tekemisestä syntyy tarinoita. Tarinat tulee jakaa.
Cathy Moore piti mielenkiintoisen esityksen e-oppimisesta. Hänen näkemyksensä mukaan on varsin yleistä, että verkkokurssit ovat tylsiä ja aiheutavat informaatioähkyä. Materiaalia on yleensä liikaa, se esitetään faktoina ja lopussa olevat kokeet mittaavat lyhytkestoiseen muistiin jäännyttä sirpaletiedon määrää.
Cathy Moore uskoo, että meidän tulisi miettiä mitä haluamme ihmisten tekevän, ei mitä haluamme heidän tietävän. Hän itse suunnittelee materiaalinsa action mapping-menetelmällä. Tässä lyhyesti mistä on kyse.
Se, että altistuu tiedolle, ei välttämättä johda toimintaan tai muuta käyttäytymistä. Meidän tulee antaa opiskelijan tehdä päätöksiä ja nähdä mihin päätökset johtavat. Tarvitaan kiinostava viitekehys, juoni ja seurauksia, joilla olisi merkitystä myös opiskelijan omassa elämässä.
Clark Quinn puhui pelillisyydestä. Hän on ollut suunnittelemassa useita oppimispelejä ja kirjoittanut kirjoja aiheesta. Hän korosti hyvää suunnittelua ja koukuttavia kokemuksia. Monet e-oppimispelit ovat peleinä tylsiä eivätkä tue oppimistakaan erityisen hyvin. ”Learning should be hard fun!” tuumasi Quinn.
James Clayn aihe oli mobiilioppiminen. Hän aloitti kysymällä onko kenenkään organisaatiossa innovaatioiden esto yksikköä 🙂 Usein oppilaitokset ovat hitaita muutoksen edessä ja vanhat hyvät käytännöt voivat olla suurin este muutokselle. Samat säännöt ja laitteet kaikille periaate ei jätä tilaa kokeiluille, jotka ovat kuitenkin välttämättömiä nopeasti muuttuvassa teknologiaviidakossa. Englannissa mobiilioppiminen on otettu vakavasti. Skills Funding Agency on investoinnut 2007 – 2010 yli 16 miljoonaa puntaa ammatillisen ja aikuiskoulutuksen mobiilioppimisen hankkeisiin. Hankkeisiin on osallistunut yli 7000 opettajaa 184 oppilaitoksesta.
Majuri Rich Gill kertoi miten armeija on alkanut hyödyntää iPadiä sotialiden koulutukseen. Oppimistuloksia oli verrattu perinteiseen koulutukseen ja iPad oli vetänyt pitemmän korren.
Thomson Reutersin oppimiskonsultti Andy Jones oli viettänyt unettoman yön pohtiessaan miten lanseerata uusi prosessi 3000 ihmiselle kolmessa viikossa. Alunperin prosessikuvaus sisälsi 400 vaihetta. Asiantuntijat tekivät parhaansa puristaen prosessin 200 vaiheeseen. Jonesin sparrauksella lopputulos sisälsi kuusi vaihetta. Jokaisesta vaiheesta oli tarina, jota ei voinnut ohittaa next-painikkella, koska sitä ei ollut 🙂 Jonesin mielestä kokonaisuus oli onnistunut, koska sitä ei voinnut pikakelata läpi, se oli tarpeeksi lyhyt, sisälsi juuri tarvittavan informaation tarinallisessa muodossa ja haastoi ajattelemaan. Prosessin eri vaiheista oli toki saatavilla myös syvällisempää tietoa niille, jotka kokivat tarvitsevansa sitä.
Sokerina pohjalla oli British Airwaysin e-oppimisohjelma ilmailulääketieteen perusteista. Claire Seiffertin esittelemä kokonaisuus voitti e-oppimisen yrityssarjassa kultaa 2010. Ohjelman avulla koulutukseen tulevat uudet työntekijät voivat aloittaa opintonsa kotona ja toisaalta yrityksen palveluksessa olevat työntekijät voivat osoittaa osaamisensa vuosittain ilman erillisiä kokeita.
Learning and skills oli erittäin monipuolinen kokonaisuus, sisältäen maksullisen ohjelman lisäksi ilmaisia tietoiskuja näyttelyalueella. Konferenssin on valitettavasti melko tyyris, mutta näyttelystä ja tietoiskuistakin saa paljon irti. Tänä vuonna Suomesta oli vain kolme osallistujaa, ehkäpä meitä on ensi vuonna enemmän.