Kuukausittainen arkisto:joulukuu 2009

Vuoden 2009 sometukset

Anne Rongas kirjoitti opeblogissa eilen sosiaaliseen mediaan liittyvistä ekoista kerroista. Anne toteaa osuvasti: ”Some aiheuttaa tuskaa ja ahdistusta toisille. On ihmisiä, jotka rakastavat järjestystä ja selkeyttä. Pieniä riskejä. Ja sitten on toisia, joita inspiroi se, mitä vielä ei ole ja kaikki, mitä voi tutkien rakennella tai vähintään purkaa. Jos kaikki lähtisivät innoissaan etsimään pohjoisnapaa ilman ymmärrystä, mikä on etsinnän kohteena, ihmiskunta olisi tuhon oma. Ja ellei kukaan tekisi sitä, tuho olisi yhtälailla varma.”

Meissä kaikissa ei asu pientä tutkimusmatkailijaa ja hyvä niin. Ymmärrän hyvin, että some innostuksessani olen saattanut vuonna 2009 aiheuttaa ahdistusta  työtovereissani kun olen taas ”löytänyt” jonkin uuden some jutun, jota pitää kokeilla. Pahoittelen, tarkoitukseni ei ole ollut  lisätä ahdistusta, ainoastaan levittää tietoa ja saada ihmisiä mukaan ihmettelemään sosiaalisen median kirjoa. En voi luvata, että olisin vähemmän innostunut 2010, mutta nyt minulla on enempi some-verkostoa, jossa purkaa ylimääräistä energiaa 🙂

Vuoden 2009 aikana olenkin tutustunut ihaniin uusiin ihmisiin, ensin verkossa ja moniin jo livenä. Kiitos avusta ja opetuksesta erityisesti Otavan opiston sosiaalisen median tiedottaja kurssin porukoille Sannalle, Jerelle, Villelle ja Tommille. Tarkistin muuten kuka olikaan ensimmäinen seuraajani Twitterissä ja sehän oli Ville Venäläinen. Villen kurssilla oph:ssa myös tämä blogi sai alkunsa. Jos haluat tarkistaa kuka olikaan ensimmäinen seuraajasi Twitterissä FirstFollower auttaa  salapoliisityössä.

En usko lupauksiin vaan tekoihin. Let’s do lots of  SOME things 2010.

Oikein hyvää uutta vuotta enempi ja vähempi tutuille!

Mainokset

2 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Muutosta ilmassa

Osallistuin aamulla twitterin välityksellä paneelikeskusteluun sosiaalisesta mediasta. Paneelissa istuva johtoporras kaipasi case-esimerkkejä omalta toimialaltaan sosiaalisen median käytöstä. Ymmärrettävää, mutta kovin varovaista. Jonkun täytyy toimia, jotta saadaan niitä case-esimerkkejä. Onko näin, että meillä halutaan aina seurata mitä muut tekevät? Näin ollaan varmasti ainakin pari askelta jäljessä, ei koskaan huipulla.  Missä on rohkeus ja innovatiivisuus, kyky ja halu muuttua?

Tilasin hiljattain Amazonista kasan mielenkiintoisia kirjoja. Punaisena lankana on muutos. Muutos, joka on jo tapahtunut ja muutos, joka tapahtuu nyt ja ihan kohta. On muutosta vuorovaikutuksessa, viestinnässä, johtamisessa, asiakkaissa, oppimisessa, innovoinnissa, jne.  Kaikissa viestitään muutoksen pysyvyydestä. Oikeastaan muutosta voisikin alkaa kutsua esimerkiksi  muotoutumiseksi tai muuntuvuudeksi. Enää ei ole kyse siitä, että on joku stabiili olotila ja sitten se muuttuu, end of story. Kyse on hitaammasta tai nopeammasta liikkeestä, jossa varmaa on liikeen jatkuvuus.

Monet kokevat muutoksen uhkana. Halutaan todisteita muutoksesta, perustetaan toimikunta tutkimaan asiaa ja pohtimaan mitä pitäisi tehdä vai odotetaanko vielä sittenkin tekemisen suhteen ja kaivataan niitä case-esimerkkejä.

Toiset meistä ovat luonteeltaan enempi samanlaisuutta ja tuttuja asioita kaipaavia. Mennään syömään samaan ravintolaan, syödään tuttuja ruokia, lomaillaan vuosi toisensa jälkeen samassa kohteessa ja hotellissa. Toiset meistä innostuvat uutuuksista, ovat kokeilunhaluisia eivätkä missään nimessä lomaile samoilla kulmilla.

Mikäli organisaatiosi johtoporras koostuu yksilöistä, jotka arvostavat ja kaipaavat samanlaisuutta, edessä on rankat ajat. Tälläinen organisaatio on kuin neliskulmainen pyörä, lopulta sekin pyörähtää, mutta kivuliaasti ja meno on aika töyssyistä.  Kun eteneminen on hidasta, voi olla, että koko organisaation olemassaolo on hetken kuluttua uhattuna. Vaikka pyörien kulmat hioutuvat jokaisella pyörähdyksellä, vauhti ei millään riitä.

Jotkut muutokset muuntavat kokonaisia toimialoja. Otetaan esimerkki koulutussektorilta. Curtis J. Bonk haastaa kirjassaan The World is Open – How Web Technology is Revolutionizing Education oppimisen ympärille kehitetyt järjestelmät ja organisaatiot.  Avoimuus ja jakaminen eivät ole enää sanahelinää. Mikäli kurssi MIT:ssä kiinnostaa, verkosta löydät avoimesti koko MIT:n tarjonnan (1900 kurssia). Osa kursseista on käännetty esimerkiksi kiinaksi, espanjaksi ja portugaliksi.

Nyt USA:ssa suunnitellaan 500 miljoonan USD ohjelmaa, jossa on tarkoitus tuottaa avointa verkkomateriaalia ammatti/ammattikorkeakoulu opintoja varten.  Oppilaitoksen tuoma lisäarvo oppimiseen täytyy miettiä uudelleen. Neljä seinää, tarkka kellon aika ja vain siinä tilassa jaettu materiaali ja viisaus ei enää riitä. Täytyy löytyä aitoa lisäarvoa ja jokaisen oppilaitoksen on löydettävä oma resepti lisäarvolleen.

Samanlainen haaste on edessä monella toimialalla.

1 kommentti

Kategoria(t): Uncategorized