Kuukausittainen arkisto:Touko 2011

Opettaminen yksityisasiasta yhteiseksi asiaksi

Bloggasin viikko sitten koulun päivittämisestä.  Kiitos kaikille teille, jotka kommentoitte joko blogissa, Twitterissä tai Facebookissa. Kaikki kommentit eivät liputtaneet uuden oppimisteknologian tai  yhteisöllisen oppimisen puolesta. Koettiin, että omassa päässä oleva tieto tai osaaminen on parasta pitää visusti itsellään, jakamalla se ikään kuin laimenisi ja arvo työntekijänä vähenisi.

Tosiasia on, että laitteet eivät ole koulun päivityksen ydin vaan ihmiset ja asenteet.  Koulussa opiskellaan edelleen oppiaineita, mitataan tietyn asian muistamista tietyllä hetkellä  ja arvioidaan yksilösuorituksia.  Pärjääkö näillä eväillä tulevaisuudessa?

EK:n Oivallus-hankkeen loppuraportti kehottaa kouluja valmentamaan rohkeita ja yhteistyötaitoisia kokeilijoita. Hankkeen päätösseminaarissa kuultiin Kirsi Juvan kooste aiheesta  millainen koulutus valmentaisi 2020-luvun töihin. Raportissa toistuvat verkosto-osaaminen, yhteistyötaidot ja moniosaajuus. Kirsi Juva toteaa esityksessään, että tarvitaan mahdollisuusajattelua, rohkeutta tarttua mahdollisuuksiin ja vimmaista kokeilemista. Ei yksin vaan ryhmissä, kokemuksia ja asiantuntijuutta jakaen.

Tämä on juuri sitä koulun päivityksen ydintä. Uudet laitteet tai sovellukset eivät muuta mitään jos kulttuuri ei muutu. Opettajatkin ovat pääsääntöisesti yksilösuorittajia. Jokainen suunnittelee omat tuntinsa ja vetää ne parhaaksi katsomallaan tavalla. Joskus tehdään projektitöitä, joissa on useampi opettaja, rinnakkaisluokka tai toinen luokka-aste mukana. Resurssiopettajien myötä, samassa luokassa voi olla kaksi opettajaa, mutta tämä on poikkeuksellista. Opettajien palkkausperuste on edelleen pidetty oppitunti ja kehittämisresurssit ovat niukat. Näin ollen tiimiopettajuus, yhteiskehittely ja laajemmat projektit ovat haaste.

Monesti sosiaalisen median koulutuksissa opettajat kysyvät mistä he ottavat ajan kaiken tämän uuden oppimiseen. Nykytilanteessa opettajat valmistelevat opetuksensa yksin. Kuitenkin maa on täynnä ihan samoja asioita opettavia kollegoja. Kynnys jakaa ”omaa” materiaalia netissä on yllättävän suuri. Jakamista tapahtuu harvoin edes saman koulun sisällä ja tämä koskee kaikkia kouluasteita.

Jakaminenkin perustuu yleensä vaihdantaan. Minä valmistelen tämän, tee sinä tuo ja sitten vaihdetaan päikseen. Todellinen muutos lähtee siitä, että tehdään aidosti yhdessä, jolloin jokainen tuo pöytään kokemuksensa ja osaamisensa. Yhdellä on vuosien opetuskokemus, toinen on sujuva netin käyttäjä, kolmannella on työelämäverkostoja, jne. kun työstämiseen otetaan vielä oppilaat mukaan, lopputuloksena on oppimisprosessi, jossa opitaan ja kehitetään sekä sisältöä että metataitoja.

Tämä on sitä aitoa koulun päivitystä, jossa jokaisen merkityksellinen osaaminen koituu yhteiseksi hyväksi. Kuten Kirsi Juva toteaa, opettaminen muutuu yksityisasiasta yhteiseksi asiaksi.

Mainokset

2 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Kuka päivittäisi koulun?

Yhä useampi meistä tekee tietotyötä. Tulevaisuudessa tuskin löytyy ammattia, jossa ei haettaisi, tulkittaisi, jaettaisi ja jalostettaisi tietoa, jota tulee olemaan ubiikisti tarjolla, sekä ihmisten että esineiden tuottamana.

Miten valmistamme lapsia ja nuoria tähän yhteiskuntaan? Keskivertoperuskoulussa on pari atk-luokkaa ja kännyköiden ym. omien laitteiden käyttö kiellettyä. Jotkut lukiot houkuttelevat oppilaita sillä, että kaikki saavat läppärin. Yleisesti ottaen edes opettajilla ei ole (ainakaan työnantajan puolesta) läppäreitä, älykännyköistä tai muista mobiilioppimisvälineistä puhumattakaan.

Vaikka tapahtuisi ihme ja heräisimme huomenna maailmaan, jossa jokaisessa suomalaisessa koulussa olisi riittävästi laitteita, omia saisi tuoda vapaasti ja kaikissa kouluissa olisi nopea langaton verkko, ei maailmaa (ja tulevaisuuden Pisa-tuloksia) ole silti pelastettu.

Jostain pitäisi saada riittävän iso porkkana, jotta opettajat innostuisivat uusista mahdollisuuksista. Poisoppiminen on tulevaisuutemme suurimpia haasteita kaikilla kouluasteilla.

Työelämässä internetin sujuva käyttö on oletusarvo. Onko koululaitos enää osa työelämää, jos toimintaedellytykset eivät ole kunnossa? Miten se pystyy antamaan eväitä elinikäiseen oppimiseen jos opettajillakaan ei ole näitä eväitä?

Seitsemännellä luokalla oleva tyttäreni sai juuri ohjeet kasvion tekemiseen. Kasvion saa tehdä perinteisesti prässäämällä tai digikasviona. Ohjeissa korostettiin, että kännykkäkamera ei ole riittävän laadukas digikasviota varten, vaan tarvitaan kamera, jossa on makrotoiminto.  Siis peruskoulun kasvion tekemiseen?!  Kuinka laadukkaita ovat ne rapisevat lehdet, jotka hätäisesti prässätään jonkun kirjapinon alla?  Eikö pääasia ole luonnossa liikkuminen, kasvien löytäminen, tunnistaminen ja tiedon jakaminen?  Ohjeessa opastettiin vielä, että digikasvio tulee palauttaa tikulla tai CD:nä. Ei puhettakaan, että sen voisi tehdä nettiin, jossa kuviin voisi linkittää ko. kasvista löytyvää tietoa eri sivustoilta. Oppilaat voisivat myös kommentoida toistensa kasvioita ja opettajakin näkisi halutessaan miten kasvien kerääminen edistyy.

Täydennyskouluttajana minun pitäisi varmaan iloita siitä, että työsarkaa riittää. Joskus kuitenkin valtaa epätoivo kun toivoisin koulun antavan lapsille ja nuorille niin paljon paremmat eväät tulevaisuuteen.

Ne kasvien nimet unohtuvat vähitellen, varisevat paperille liimatut lehdet heitetään pois, tikut ja CD:t hukkuvat, mutta netissä olevaan kasvioon voisi tarvittaessa palata ja seuraavan vuoden seiskat voisivatkin käydä tekemässä havaintoja samoilta kasvupaikoilta ja laajentaa kokoelmaa uusilla, vielä puuttuvilla kasveilla.

On niin helppoa antaa samat ohjeet oppilaille vuodesta toiseen. Maailma ympärillämme on kuitenkin muuttunut. Se, että tunnistaa nuo parikymmentä kasvia on varmaan opsissa oleva kohta kahdeksannella luokalla.  Eikö se, että tunnistaa, osaa hakea ja arvioida kasveihin liittyvää tietoutta, jakaa ja keskustella siitä muiden kanssa, olisi tätä päivää?

Oppilaiden kesätehtävä on helppo jakaa Wilmassa. Olisipa yhtä helppoa jakaa päättäville tahoille kesätehtäväksi koko Suomen peruskoulun laitteiden ja osaamisen päivittäminen vastaamaan nykyajan tarpeita, tulevaisuutta unohtamatta.

P.S. Blogikirjoitukseni alussa oleva kuva ei siis kelpaa koulun kasvioon.



23 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Piirtelyä ja muistiinpanoja iPadillä


Innostuin viikonlopun kunniaksi testaamaan iPadille tehtyjä piirtely- ja  muistiinpanosovelluksia.

Käytössäni ei ollut mitään apuvälinettä,  eli ihan
sormituntumalla mentiin 🙂 . Vili 1o v. oli mukana testaamassa ja harjoitteli samalla englannin kokeeseen.

Muistiinpanosovelluksia edustivat Note Taker HD ja Notes Plus, molemmat 4,99.

Note Taker HD

+ muistiinpanoihin voi lisätä kuvia

+ kohtuullisen selkeät valikot

+ fontin ym. muuttaminen ei ole useamman valikon takana

+ muodot (neliö, ympyrä, ym.) voi valita raahata valikosta

–  sovelluksessa oleva käyttöohje on huono

–  kaikkien kuvakkeiden merkitys ei avautunut tavanomaisella räpeltämisellä, piti lukea ohjeet 😦

–  kirjoitusjälki ei ole kovin kaunista sormituntumalla

Notes Plus

+ sovellus avautuu Quick start-ohjeeseen, joka antaa yleiskuvan toiminnoista

+ suurennos-toiminto toimi oikeasti ja teki kirjoittamisesta helpompaa

+ käsiala nätimpää kuin Note Taker HD:llä

+ mahdollisuus nauhoittaa ja liittää äänitiedosto muistiinpanoihin

+/- sovelluksen pitäisi tunnistaa muodot automaattisesti, periaatteessa kätevää, mutta käytännössä vähän niin sun näin

– fontin, värin, ym. vaihtaminen useamman klikkauksen takana eli ei kovin sujuvaa

– muistiinpanoihin ei saa liitettyä esim. valokuvia

Kokeilin itse asiassa ensin Notes Plussaa, mutta jäin kaipaamaan mahdollisuutta liittää valokuvia dokumenttiin. Pienen googlailun jälkeen löytyi Note Taker HD. Ensi viikolla olisi tarkoitus ostaa stylus-kynä Verkkokauppa.com:sta ja verrata kirjoitustuntumaa ja -jälkeä uudemman kerran.

Muistiinpanosovellukset olivat asiallisia, jopa tylsiä. Piirtely  oli paljon hauskempaa. Testattavana olivat  Mega Draw 4,99 ( ilmaisversio Draw 4 Free),  Whiteboard HD 2,99, Doodle Buddy  ja Spray Paint. Kaksi jälkimmäistä ovat ilmaisia, mutta mainosbannerin poisto maksaa 0,79.

Mega Draw

+ erittäin helppokäyttöinen

+ valokuvan tuonti onnistuu

+ riittävä arsenaali efektejä

+ pyöristi käsialan nätisti

–  ei suoraa mahdollisuuta lähettää kuvaa sosiaalisen median sivustoille

–  kuvakansiosta tuotua kuvaa ei voinnut käsitellä

White Board

+ saman lähiverkon piirissä olevat voivat piirtää yhteistoiminnallisesti

+ helppokäyttöinen

+ valokuvan tuonti onnistuu

+ tuotoksen voi lähettää Facebookiin

– piirtotyökalut tavanomaisia

– ei valmiita muotoja, joita voisi hyödyntää

Huom. yhteistoiminnallisen piirtämisen kokeilu jäi, sillä kotona oli vain yksi iPad.

Doodle Buddy

+ erittäin helppokäyttöinen

+ kohtuullinen kirjoitusjälki

+ valinnanvaraa kirjoitusjäljen suhteen

-/+ valmiita taustoja ja leimoja

– oman valokuvan tuonti ei onnistu

– mainosbanneri ärsytti

Spray Paint

+ erittäin helppokäyttöinen

+ valokuvan tuonti onnistuu ja  kuvan voi hakea myös Facebookista

+ mainosbanneri huomaamaton

+ spray-värejä voi sekoittaa keskenään

– jäi välillä jumiin

Summa summarum muistiinpanosovellukset ovat aikuisille, jotka syystä tai toisesta haluavat kirjoittaa sormella tai stylus-kynällä. Sovelluksilla voi tehdä kaavioita kohtuullisen helposti. Itse peukutan Note Taker HD:tä kun siihen voi lisätä kuvia. Enkun kokeen harjoittelu sujui kohtuullisen näppärästi kun otin kirjan sivusta kuvan, lisäsin sen asiakirjaan, vedin yli harjoiteltavat sanat, numeroin kohteet ja Vili kirjoitti sanat numeroiden viereen.

Hauskinta oli kuitenkin harjoittelu piirtosovelluksilla. Piirsin Mega Draw:lla tikku-ukon, jolla oli hienot uimahousut ja Vili kirjoitti viereen kehon osien nimet. Englannin kysymyssanatkin saivat uusia ulottuvuuksia kun ne sai spray-maalata virtuaaliseen seinään tai vaikka ratikan kylkeen. Oma suosikkini on Mega Draw, Vilin Spray Paint.

Kuvista tikku-ukko ja tämä-on-testi on tehty Mega Drawlla, tiiliseinä on Doodle Buddy:lla  ja how-kuva on Spray Paintillä. Kuvat on jaettu iPadistä läppäriini näppärästi Drop Boxilla.


Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized