Avainsana-arkisto: koulutus

Somekouluttajan arkipäivää

Millainen on sosiaalisen median kouluttajan arki? Miten somea pitäisi kouluttaa? Onko yleisö nälkäistä ja innokasta, valmiina sukeltamaan somen pyörteisiin? Tökkiikö tekniikka?

Kun Vesa Ilola eli Ajatusvesa kertoi Facebookissa ja Twitterissä aikovansa bloggata sosiaalisen median kouluttamisesta, innostuin itsekin aiheesta.

Sosiaalisen median kouluttaja on itsekin oppija. Se mitä on tarjolla tänään, voi muuttua jo huomiseksi. Kaikkea ei voi opetella kerralla valmiiksi, kyse on aidosti elinikäisestä oppimisesta.

Ei ole kahta samanlaista koulutusta. Jokainen osallistuja on persoona, joka kantaa kortensa kekoon. Asenne ja motivaatio ovat koulutuksen onnistumisen kannalta keskeisiä tekijöitä.  Pakolla voi joutua osallistumaan, mutta pakolla ei opi. Ryhmässä voi olla monenlaisia ihmisiä.

  • Kieltäjä on henkilö, joka ajattelee, että tämä menee ohi kun vielä vähän odotan. Heitä ei yleensä eksy koulutukseen ellei sitten esimiehen pakottamana.
  • Tuomitsija kertoo kauhutarinoita Facebookista jo aamukahvilla ennen varsinaisen koulutuksen alkua.
  • Heränneellä on hiljattain ollut jokin positiivinen kokemus, jonka hän mielellään jakaa.
  • Kiinnostunut ei vielä ole kokeillut, mutta sormet jo vähän polttelevat.
  • Kokeilija on jo uskaltautunut vähän sinne sun tänne.
  • Innostaja on työyhteisönsä aarre, joka neuvoo muitakin alkuun.
  • Aktiivi on jo monessa mukana ja kokeilee mielellään uutta.
  • Edelläkävijä on lonely rider, jolla on visio tulevaisuudesta.
  • Intohimoinen sukeltaa pää edellä sosiaalisen median maailmaan mahdollisista kolhuista piittaamatta.

Joukossa on usein henkilöitä, jotka haluaisivat ensin opetella kaiken valmiiksi suljetussa ympäristössä. Julkinen opettelu on monelle uusi kokemus. Joku haluaa tietää montako eri työkalua pitäisi opetella ja pohtii voisiko organisaatio ensin linjata mitä tullaan käyttämään ettei opettele turhia.  Tekniikka, päivitykset  ja mahdolliset palvelujen estot yllättävät säännöllisin väliajoin.

Somekoulutus voi olla luonteeltaan herättelevä tai kädet saveen tyyppistä kokeilua. Joskus ensin herätellään, jotta kaikki työntäisivät kätensä saveen. Pidemmät koulutukset toimivat yleensä paremmin, koska ne tarjoavat mahdollisuuden päästä soveltamaan opittua kaikessa rauhassa.

Meistä jokaisesta ei tule kilpajuoksijaa, ei myöskään intohimosomettajaa. On ok olla tavallinen kuntoilija, somessa mukavuuskäyttäjä. Mukavuuskäyttäjä osaa riittävästi pärjätäkseen tietoyhteiskunnassa. Hän ei ahdistu monikanavaisuudesta ja pystyy halutessaan ilmaisemaan itseään.  Hän ei huku informaatioon eikä teknologia pelästytä häntä.

Siinä missä kuntoilijan on vedettävä lenkkarit jalkaansa ja lähdettävä pururadalle, mukavuuskäyttäjän on opittava harrastamaan kurkistusviestintää. Hyvä seura ja sopivat varusteet takaavat molemmissa tapauksissa miellyttävämmän lopputuloksen.

Mainokset

8 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Sosiaalinen media on yleissivistystä

Olin alkuviikosta virtuaaliopetuksen päivillä, jossa oph:n pääjohtaja Timo Lankinen totesi, että sosiaalinen media on yleissivistystä.  TIEKEn sivuilla määritellään tietoyhteiskunnan kansalaisen taidot näin: ”Tietoyhteiskunnan kansalaisena toimiminen edellyttää luovaa, kriittistä ja sosiaalista mediataitoa sekä teknis- käytännöllistä osaamista.”

Tällä viikolla ilmestyneessä  EVA:n raportissa lytättiin Suomi tietoyhteiskuntana. Kansalaisia varjellaan 110 % sillä seurauksella, että tieto ei kulje. Raportin mukaan Suomi on pudonnut tietoyhteiskuntakehityksen kärjestä keskeisillä mittareilla mitattuna. Eri vertailuissa Suomi sijoittuu systemaattisesti esimerkiksi naapureitamme, Ruotsia ja Tanskaa heikommin.  Toisaalta todetaan, että: ”Onneksi valmius korjaukseen on olemassa. Suomessa on osaamista ja valmiita suunnitelmia sekä ratkaisuja. Nyt tarvitaan vain päätöksiä ja niiden toimeenpanoa.”

Itse koulumaailmassa muutaman vuoden pyörineenä kyseenalaistan a) valmiuksia ja b) valmiuksia tehdä päätöksiä.  Annetaanko lapsille, nuorille ja aikuisille eväät tietoyhteiskunnan kansalaisena toimimiseen? Kyllä toki, juhlapuheissa nimittäin. Tällä hetkellä osaaminen ja valmiuksien antaminen on kovin saarekkeista. Meidän keskimäärin tasapäistävässä koulutusjärjestelmässä kaikki opettajat eivät suinkaan allekirjoita pääjohtaja Lankisen näkemystä.  On edelleen paljon opettajia, jotka ovat sitä mieltä, että heidän ei eläessään tarvitse opetella saatikka opettaa mitään sosiaaliseen mediaan liittyvää. Ovatko he vain myöhäisiä omaksujia vai jopa esteenä kansakunnan kehitykselle?

Peruskoulussa on opettajia, jotka kieltäytyvät edes käyttämästä sähköpostia. Itselläni on kollegoja, jotka halusivat äänet pois tietokoneista, jotta tunnilla olisi hiljaista. Virtuaaliopetuksen päivillä tapasin opettajan, joka ei ollut koskaan kuullut, että 3 D-virtuaalimaailmoissa voisi tehdä muutakin kuin tappaa örkkejä.  Sivityksen pariin on vielä matkaa.

Tänään päiväni pelasti kolme innokasta kollegaa, jotka piti kolmen tunnin tiiviin sosiaalisen median vierihoidon jälkeen melkein kammeta ulos luokasta. He tutustuivat ningiin, twitteriin, facebookiin, diigoon ja googlen palveluihin. Aika loppui kesken, mutta into ei.

Ville Venäläinen totesi viisaasti virtuaaliopetuksen päivillä: ”Tietämättömyys ei ole tyhmyyttä. Ole itsellesi armollinen verkossa.”  Minua ei huolestuta niinkään tietämättömyys. Halukkaita ihmisiä voidaan kouluttaa. Minua huolestuttavat ne , jotka eivät halua koulutusta ja ne, joiden pitäisi kyetä tekemään päätöksiä asioista, joista heillä ei ole koulutusta. Toivottavasti pääjohtaja Lankinen jakaa huoleni, hänellä kun on enemmän valtuuksia vaikuttaa asioihin.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized