Avainsana-arkisto: sosiaalinen media

Somekouluttajan arkipäivää

Millainen on sosiaalisen median kouluttajan arki? Miten somea pitäisi kouluttaa? Onko yleisö nälkäistä ja innokasta, valmiina sukeltamaan somen pyörteisiin? Tökkiikö tekniikka?

Kun Vesa Ilola eli Ajatusvesa kertoi Facebookissa ja Twitterissä aikovansa bloggata sosiaalisen median kouluttamisesta, innostuin itsekin aiheesta.

Sosiaalisen median kouluttaja on itsekin oppija. Se mitä on tarjolla tänään, voi muuttua jo huomiseksi. Kaikkea ei voi opetella kerralla valmiiksi, kyse on aidosti elinikäisestä oppimisesta.

Ei ole kahta samanlaista koulutusta. Jokainen osallistuja on persoona, joka kantaa kortensa kekoon. Asenne ja motivaatio ovat koulutuksen onnistumisen kannalta keskeisiä tekijöitä.  Pakolla voi joutua osallistumaan, mutta pakolla ei opi. Ryhmässä voi olla monenlaisia ihmisiä.

  • Kieltäjä on henkilö, joka ajattelee, että tämä menee ohi kun vielä vähän odotan. Heitä ei yleensä eksy koulutukseen ellei sitten esimiehen pakottamana.
  • Tuomitsija kertoo kauhutarinoita Facebookista jo aamukahvilla ennen varsinaisen koulutuksen alkua.
  • Heränneellä on hiljattain ollut jokin positiivinen kokemus, jonka hän mielellään jakaa.
  • Kiinnostunut ei vielä ole kokeillut, mutta sormet jo vähän polttelevat.
  • Kokeilija on jo uskaltautunut vähän sinne sun tänne.
  • Innostaja on työyhteisönsä aarre, joka neuvoo muitakin alkuun.
  • Aktiivi on jo monessa mukana ja kokeilee mielellään uutta.
  • Edelläkävijä on lonely rider, jolla on visio tulevaisuudesta.
  • Intohimoinen sukeltaa pää edellä sosiaalisen median maailmaan mahdollisista kolhuista piittaamatta.

Joukossa on usein henkilöitä, jotka haluaisivat ensin opetella kaiken valmiiksi suljetussa ympäristössä. Julkinen opettelu on monelle uusi kokemus. Joku haluaa tietää montako eri työkalua pitäisi opetella ja pohtii voisiko organisaatio ensin linjata mitä tullaan käyttämään ettei opettele turhia.  Tekniikka, päivitykset  ja mahdolliset palvelujen estot yllättävät säännöllisin väliajoin.

Somekoulutus voi olla luonteeltaan herättelevä tai kädet saveen tyyppistä kokeilua. Joskus ensin herätellään, jotta kaikki työntäisivät kätensä saveen. Pidemmät koulutukset toimivat yleensä paremmin, koska ne tarjoavat mahdollisuuden päästä soveltamaan opittua kaikessa rauhassa.

Meistä jokaisesta ei tule kilpajuoksijaa, ei myöskään intohimosomettajaa. On ok olla tavallinen kuntoilija, somessa mukavuuskäyttäjä. Mukavuuskäyttäjä osaa riittävästi pärjätäkseen tietoyhteiskunnassa. Hän ei ahdistu monikanavaisuudesta ja pystyy halutessaan ilmaisemaan itseään.  Hän ei huku informaatioon eikä teknologia pelästytä häntä.

Siinä missä kuntoilijan on vedettävä lenkkarit jalkaansa ja lähdettävä pururadalle, mukavuuskäyttäjän on opittava harrastamaan kurkistusviestintää. Hyvä seura ja sopivat varusteet takaavat molemmissa tapauksissa miellyttävämmän lopputuloksen.

Mainokset

8 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Ostatko myyjältä joka ei tykkää?

Huhtikuu oli yhtä sumua. Oli ITK, Wimma, myynnin koulutusta, ym. eli tässä tekosyitä miksi blogini eli hiljaiseloa 🙂

Viime viikolla, minulla oli ilo vetää myynnin koulutusta.  Yhtenä aiheena oli kurkistusviestintä ja sen rooli b to b myynnissä. Liian monet suomalaiset yritykset ajattelevat edelleen ettei kurkistusviestintä koske heitä. Vaikka yrityksellä itsellään ei olisi Facebook-sivua, Twitteriä, tms. käytössään ei se tarkoita, etteikö kurkistusviestintä olisi ajankohtaista yrityksen myynnin ja markkinoinnin ammattilaisille.

Valmistellessani koulutusta löysin ko. yrityksen asiakkaita ja päämiehiä sieltä täältä sosiaalisen median viidakosta. Heräsi kysymys, mitä asiakas tai päämies ajattelee myyjästä, joka vakuuttaa edustavansa tuotetta innokkaasti Suomessa, mutta ko. myyjää ei näy päämiehen Facebook-sivulla, eikä hän myöskään ole tykkäämässä asiakkaansa yrityksestä tämän sivulla.

Onko tykkääminen hyvän asiakas/päämiessuhteen kannalta tärkeää? Ostako mieluummin tykkääjältä? Voitko jatkossa olla huippymyyjä jos et ole mukana sosiaalisen median mahdollistamissa verkostoissa? Pitäisikö b to b yritysten  tarjota asiakkailleen apua sosiaalisen median sisällön tuottamiseen?

Jokainen ostaja/päämies on ihminen. Itse olisin taipuvainen suhtautumaan tykkääjän yhteydenottoon positiivisemmin kuin tykkäämättömän. Jos teen osto/edustuspäätöstä, tykkään itse varmasti enemmän yrityksestä, jonka henkilökunta on aktiivisesti mukana verkostossani.

Kaikesta siitä mitä teemme ja mitä emme tee jää siis jalanjälki.  Kuljetko asiakkaasi rinnalla, tuetko näkyvästi hänen bisnestään?

Vieläkö ajattelet ettei sillä mitä teet (tai jätät tekemättä) ole merkitystä?

Add to FacebookAdd to DiggAdd to Del.icio.usAdd to StumbleuponAdd to RedditAdd to BlinklistAdd to TwitterAdd to TechnoratiAdd to Yahoo BuzzAdd to Newsvine

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Kurkistusviestinnän lyhyt oppimäärä

Mikä ihmeen kurkistusviestintä? Termin äiti on Anne Rongas, jonka kanssa viestin taannoin Google Buzzista.

Sosiaalinen media eri sovelluksineen herättää usein ihmisissä ahdistusta. Miten ehdin seuraamaan Twitteriä, Facebookiin, Buzziin,  lukemaan blogeja, puhumattakaan kirjoittamisesta?

Annan kaksi neuvoa.

  1. Tutustu sovelluksiin, joilla voit viestiä keskitetysti. Kokeile esimerkiksi HootsuiteaPingiä ja Friendfeediä .
  2. Relaa!!! Esimerkiksi Twitterissä liikkuu vuorokaudessa noin 20 000 kirjan verran tekstiä. Et voi millään lukea kaikkia viestejä, joten älä edes yritä. Opettele kurkistusviestintää ja luota siihen, että jos viesti on megatärkeä, verkostosi pitää huolen siitä, että se leviää eri sovelluksissa ja todennäköisesti löytää tiensä myös sinun eteesi.

Kurkistusviestintä on osa arjen sosiaalisen median taitoja. Kurkistamista viestivirtaan, hetken rupattelua siellä ja täällä. Näitä pistäytymisiä sorinapilveen mahtuu arkeen joskus enemmän joskus vähemmän. Ne eivät ole aikataulutettuja, etukäteen suunniteltuja kalenterimerkintöjä. Kurkistusviestintä ei ole suorittamista. Se on asenne ja elämäntapa.

Mobiili netin käyttö mahdollistaa aktiivisen kurkistusviestinnän. Olet autossa odottamassa lapsesi harkkojen päättymistä, odotat vuoroasi jossain, istut bussissa, jne. Mainoita hetkiä kurkistusviestintään!

Jotta kurkistusviestintä olisi mielekästä, tarvitset hyvän verkoston. Verkoston kasvattamisessa kannattaa alussa edetä maltillisesti, määrä ei korvaa laatua. Itse en automaattisesti seuraa ihmisiä/yrityksiä takaisin esimerkiksi Twitterissä. Kun  saan viestin uudesta seuraajasta, kurkkaan hänen viimeisimpiä viestejään ja sitten päätän seuraanko häntä. Jos joltain suunnalta alkaa tulla spammia muistuttavia jankkaavia mainosviestejä, loppuu seuraaminen vikkelään.

Sosiaalisesta mediasta puhuttaessa jaetaan ihmiset monesti internet-sukupolveen ja tv-sukupolveen tai diginatiiveihin, -maahanmuuttajiin ja -pakolaisiin. Ikä ei tässä kuitenkaan ole niin määräävä tekijä kuin yleisesti luullaan. Viimeisimpien lukujen valossa, sosiaalisessa mediassa pyörii eniten 35 – 44-vuotiaita. He elävät myös elämänsä kiirevuosia, jolloin on sovitettava yhteenä työ, perhe ja vähäinen vapaa-aika. Sosiaalinen media tarjoaa luontevan mahdollisuuden pitää yhteyttä ystäviin ja kasvattaa ammatillista verkostoa.

Sosiaalisesta mediasta voi kuitenkin tulla uusi stressitekijä jos statuspäivityksistä tulee itseisarvo ja peukutus/retwiittaus mittaa päivän onnistumista.

Kurkistusviestintä antaa mahdollisuuden rupatella tuttujen ja tuntemattomien kanssa, tilaisuuden saada uutta näkökulmaa ja perspektiiviä asioihin. Se on paikasta vapaata ajassa elämistä, virrassa kelluntaa ja satunnaisia kohtaamisia.  Kurkista, rupattele ja löydä uusia ulottuvuuksia elämääsi!

Add to FacebookAdd to DiggAdd to Del.icio.usAdd to StumbleuponAdd to RedditAdd to BlinklistAdd to TwitterAdd to TechnoratiAdd to Yahoo BuzzAdd to Newsvine

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Yrittäjänä 3 D-virtuaalimaailmassa


Millainen mielikuva sinulla on henkilöstä, joka toimii yrittäjänä 3 D-virtuaalimaailmassa? Diginatiivi? 20+ mies? Nörtti, jolle nettipelit ovat olleet äidinmaidon korvike?

Yllätys! Monet Second Lifen 3 D-virtuaalimaailman yrittäjistä ovatkin yli kolmekymppisiä naisia. Minulla oli viikonloppuna ilo tutustua yhteen heistä eli Yolanda Hirveen, Annika Keskinen in real life.

Yolanda Hirvi on yksi harvoista suomalaisista Second Life 3 D-virtuaalimaailmassa toimivista rakentajista. Hän kuuli kolmisen vuotta sitten Second Lifesta, loi avattaren ja lähti hakemaan ilmaista t-paitaa. Sillä tiellä hän on vieläkin, sillä erotuksella, että päivätyö kirjastossa on taakse jäänyttä elämää.

Yolanda ei siis ole diginatiivi, ei pitkän linjan it-alan ammattilainen ja ennen Second Lifea hän oli koukussa virkkaukseen. Nyt Yolanda maisemoi saaria, rakentaa, kalustaa ja opettaa miten hallinnoidaan tiluksia. Hän tekee tilauksesta kaikkea ”melkein antiikkisesta” arkusta kummitustaloon, siis virtuaalisesti. Äläkä ylläty jos sovittuun tapaamiseen saapuukin paikalle häntää iloisesti heilutteleva beagle, Second Lifessa kun avatar voi helposti muuttaa muotoaan.

Yolandan tarina on hyvä esimerkki sosiaalisen median tarjoamista aivan uusista poluista yrittäjyyteen. Yolandan tyyppisiä itseoppineita sosiaalisen median pioneereja on Suomessa yrittäjina vielä erittäin vähän. Kuitenkin esimerkiksi virtuaalimarkkinat kasvavat kovaa vauhtia. Miten ennakkoluulottomasti suhtaudumme uusiin yrittäjyyden polkuihin? Millaista on virtuaaliyrittäjän arkipäivä?

Yolanda kertoi työnsä olevan uppouttavaa. Projekteja tulee mietittyä myös yön tunteina ja viikonloppuisin, mutta yrittäjää työllistävät ihan arkiset paperiasiatkin. Asiakkaat ovat kansainvälistä porukka, toisaalta suomalaisia yrityksiä voisi olla paljon enemmänkin asiakkaina.

3 D-virtuaalimaailmoja ei osata vielä kovin laajasti käyttää myynnin, markkinoinnin tai suunnittelun tukena. Näkyvyyttä ovat hakeneet lähinnä suuret kansainväliset yritykset. Yrityksen ei kuitenkaan tarvitse toimia kansainvälisillä markkinoilla hyödyntääkseen virtuaalimaailmoja.

Mitä virtuaalimaailmassa toimiminen sitten edellyttää? Laajakaistayhteys ja sopiva tietokone alkavat olla vakiovarusteena joka kodissa ja toimistossa. Alkuun pääsee luomalla itselleen avattaren. Liikkumiseen, kommunikointiin ja ulkonäön muokkaukseen liittyviä videoita ja ohjeita löytyy netistä. Myös koulutusta on tarjolla vaikka tämän blogin pitäjältä 🙂 .

Yrityksen kannalta on tietysti keskeistä miettiä hyötynäkökulmia. Onko virtuaalimaailma tapaamispaikka, käytetäänkö sitä esimerkiksi uusien tuotteiden mallintamiseen, esittelyyn tai koulutukseen? Kerran rakennettua 3 D-virtuaalisaarta voi käyttää monipuolisesti. Sinne voi viedä asiakkaita tai yhteistyökumppaneita ja vaikka kuvata esittelyvideoita. Suosituimpia saaria Second Lifessa ovat ne, joissa voi aktiivisesti kokeilla ja tehdä jotain. Tämä Youtube-video on kuvattu Yolandan Ylelle rakentamassa kummitustalossa.

3 D-virtuaalitiloja voisivat hyvin hyödyntää vaikkapa kotimaiset arkkitehti, rakennus-, sisustus- ja viheralan yritykset. Virtuaalimaailmassa kun esimerkiksi seinän, lattiapinnan tai puutarhan muokkaus käy näppärästi hiirtä klikkaamalla. Terveysvalistus tai lääkkeen vaikutuskin konkretisoituisi aivan eri tavalla sisään käveltävässä virtuaalisimulaatiossa.

Mitä virtuaalisaari rakennettuna sitten maksaa? Tietysti se riippuu siitä mitä halutaan tehdä, mutta hyvään alkuun pääsee alle 10 000 euron sijoituksella. Noin samalla hinnalla saa esimerkiksi puolen sivun Hesarin ilmoituksen tai 30 sekunnin spotin Salkkareihin. Miten paljon enemmän käyttöä yrityksellä voisikaan olla omalla virtuaalisella esittelytilalla tai – saarella? Tässä makupaloja Second Lifesta.

Suomesta löytyy jo rakentamis-, streamaus-, suunnittelu- ja koulutusosaamista. 3 D-virtuaalimaailmat eivät enää ole pelkästään peliympäristöjä, niissä voi tehdä myös bisnestä. Olisiko suomalaisten yritysten aika herätä miettimään miten?

Add to FacebookAdd to DiggAdd to Del.icio.usAdd to StumbleuponAdd to RedditAdd to BlinklistAdd to TwitterAdd to TechnoratiAdd to Yahoo BuzzAdd to Newsvine

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Kuuleeko se, puhuuko se, onko se olemassa?

Harva se päivä luen blogeja ja twiittejä, joissa moititaan organisaatioita hitaiksi sosiaalisen median omaksujiksi. On tietysti hyvä, että asioista keskustellaan, kulttuurin muutosta perustellaan ja organisaatioita haastetaan toimimaan. Eikä asialla ole ainoastaan sosiaalisen median koulutus- ja suunnittelupalveluja kauppaavat konsultit 😉

Luin aamulla mielenkiintoisen kirjoituksen , jossa todetaan, että meidän tulee puhua samaa kieltä organisaatioiden portinvartijoiden kanssa. Kirjoittajan näkemyksen mukaan portinvartijat ovat vasempaa aivopuoliskoa käyttäviä, lukuihin ja mittareihin uskovia,  komenna- ja- kontrolloi johtajia. Innokkaat puolestapuhujat ovat vuorostaan holistisen maailmankuvan omaavia yhteisöllisyyden ylistäjiä. Villakoiran ydin on se, että he eivät puhu samaa kieltä ja kumpikin osapuoli vääntelee tuskasta joutuessan kuuntelemaan toistensa perusteluja.

Mitä tehdään? Hyvä myyjä osaa kääntää asiansa vastapuolen kielelle. Innosta puhkuminen ei auta jos ja kun vastapuoli sulkee korvansa. Mitä enemmän puhkut, sitä tiukemmin portinvartija lukitsee ovensa.  Toimii yhtä huonosti kuin se, että yrität saada suunsa tiukasti yhteen puristavaa lasta maistamaan uutta ruokaa vakuuttelemalla miten herkullista se on.

Ei siis aloiteta sillä, miten tämä on täysin erilainen tapa järjestää organisaation toiminnot ja viestintä jos asiakas on samanlaisuutta hakeva ja varsin tyytyväinen nykyiseen malliinsa.

Ruuan maistamiskielellä:  ei sanota, että tämä on täysin mullistava (new to the world) tapa valmistaa kanaa eikä, että tässä on kanaa, mutta lisukkeet ovat vasta keksittyjä mutaatiovihanneksia, joita juuri kukaan ei ole vielä maistanut, vaan tässä on kanaa ja vihanneksia. Kanahan on tuttua ja herkullista. Tässä on vihanneksia, jotka parantavat sen tuttua ja herkullista makua.

Organisaatiokielellä: haetaan aitoa hyötynäkökulmaa peliin kysymällä oikeita kysymyksiä.

  • Miten henkilöstön sitoutumista voisi lisätä?
  • Miten houkuttelet jatkossa parhaat työntekijät organisaatioon?
  • Miten saat asiakkaat puhumaan puolestasi?
  • Miten pidät markkinointikulut aisoissa, mutta parannat organisaation näkyvyyttä?
  • Miten parannat sisäistä viestintää ja saat koko organisaation asiantuntemuksen käyttöön?
  • Miten lisäät innovaatioita  ja yrittäjämäistä toimintaa?

Kysymällä oikeita kysymyksiä,  saat portinvartijat pohtimaan oikeita asioita. Pohdiskelu voi avata ovia ja johtaa kokeiluihin.  Kaikki ei muutu kerralla, mutta kokeiluilla luodaan uusia toimintamalleja ja ratkaisuja. Vähitellen organisaatiolle kasvaa korvat,  se kuuntelee, puhuu, on aidosti läsnä ja olemassa. Ei siksi, että joku käskee, vaan siksi, että se on ainoa oikea tapa toimia uudessa, yhteisöllisyyttä arvostavassa, verkostoituneessa yhteiskunnassa. Näin ainakin minä haluan ajatella.

Add to FacebookAdd to DiggAdd to Del.icio.usAdd to StumbleuponAdd to RedditAdd to BlinklistAdd to TwitterAdd to TechnoratiAdd to Yahoo BuzzAdd to Newsvine

1 kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Miksi Twitter on suosikkini ja miten pääset alkuun

Taipaleeni Twitterissä alkoi toukokuussa.  Aluksi lämpenin hitaasti ja olo oli  orpo.  Mitä ihmettä minä teen täällä 140 merkin viidakossa? Onko tämä hypetystä ja miksi kaikkea pitäisi kokeilla? Mikä on Twitterin ydin?  Onko tämä tullut jäädäkseen? Miksi täällä melkein kaikki linkit alkavat http://bit.ly? Tässä minä tiivistän  ajatuksiani  suomeksi tai englanniksi 140 merkin tviitteihin (joidenkin mielestä pitäisi puhua liverryksestä tai viserryksestä, mutta pidän enemmän tviittailusta yksöis tai kaksois v:llä), jotka päätyvät uskomattomaan virtaan, joka kasvaa päivä päivältä. Samoja kokemuksia on ollut muillakin. TechCrunchin juttu Vivek Wadhwan alkumetreistä Twitterissä nauratti.  Lohdullista, että muutkin ovat aluksi olleet pihalla.

Seuraajia eli henkilöitä tai organisaatioita, jotka seuraavat Twitterissä mitä minä tviittaan  ei aluksi juuri ollut, enkä minäkään oikein tiennyt ketä seurata.  Monet ovat Twitterissä nimimerkillä, joten tuttuja ei heti löytynyt. Nykyään Twitterissä on käytössä listoja, joihin ihmiset liittävät esim. tietyistä aiheista tai tietyllä kielellä tviittaavia. Listat auttavat löytämään sopivia seurattavia. Listoja voit etsiä esimerkiksi Listoriousin sivuilta.

Monet alkavat kohteliaisuudesta seurata sinua takaisin kun alat seurata heitä.  Toiset uskovat määrään toiset laatuun. Itse luen aina henkilön profiilin ja hänen viimeisimmät tviittinsä ja päätän sitten alanko seurata häntä. Tiputan myös seurattavia pois säännöllisin väliajoin, mikäli intressimme eivät tunnu kohtaavan. Jos luen henkilön blogia, päädyn yleensä  seuraamaan häntä Twitterissä. Monet, minä mukaan lukien ovat laiskahkoja bloggaamaan, mutta aktiivisempia Twitterissä.

Reilun puolen vuoden aikana Twitter on vähitellen löytänyt tiensä sydämeeni. Miksi? Olen löytänyt ihmisiä ja organisaatioita, jotka tviittaavat aktiivisesti mielenkiintoisista asioista. Opin uutta joka päivä. Ilman Twitteriä en edes olisi tiennyt,  että en tiennyt tuotakaan asiaa. Twitterin kaveriksi olen valjastanut Evernoten. Lisäämällä tviittiini @myEn saan viestini suoraan Evernote-tililleni , jossa ne ovat tallessa, löydettävissä ja luettavissa helposti  joko tietokoneella tai kännykällä.  Täältä löydät ohjeet jos haluat kokeilla palvelua.

Twitterissä voi tietysti  esittää kysymyksiä ja usein ihmiset vastaavat. Vastavuoroisuus on kohteliasta ja paikallaan eli  kun vastaat muiden kysymyksiin, hekin vastaavat jatkossa sinulle. Pelin henkeen kuuluu myös välittää eteenpäin (retweet) hyviä tviittejä.

Alkuun pääseminen on kaikista haastavinta. Twitteriin ei kannata suhtautua liian ryppyotsaisesti. Älä ahdistu siitä, että et millään ehdi lukea kaikkia tviittejä. Aloita muutamasta seurattavasta ja kasvata virtaasi vähitellen.

Olen koonnut tähän listan  hyvistä oppaista, joilla pääset alkuun.

Twitter-opas vasta-alkajille

Twitter-opas aloittelijoille

Twitter osana organisaation viestintää

Twitter-kirjan kotisivut

Mashable Twitter guide book

Ai niin, meinasi jäädä kertomatta, että  Bitly on palvelu, joka lyhentää toivottoman pitkät linkit enempi Twitteriin sopivaksi.

Tviittaillaan!

Add to FacebookAdd to DiggAdd to Del.icio.usAdd to StumbleuponAdd to RedditAdd to BlinklistAdd to TwitterAdd to TechnoratiAdd to Yahoo BuzzAdd to Newsvine

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Sosiaalisen median hiekkalaatikossa tapahtuu 24/7

Olin puoli vuotta sitten sosiaalisen median seminaarissa, jossa kysyttiin kuinka moni käyttää Twitteriä. Noin 10 % salissa olevista  nosti kätensä. Puhuja ennusti, että vuoden sisällä 50 % nostaisi kätensä.  Suomalaisia lukuja en tähän hätään löytänyt,  mutta yleisesti ottaen Twitterin kasvu on ollut huimaa.  Tässä lukuja ja tietoa kesäkuulta 2009.

Itselläni ei ollut Twitter-tiliä puoli vuotta sitten. Niinpä seminaarissa esitetty ajatus siitä, että saat jotain keskeistä välitettyä muille ihmisille 140 merkillä ei heti auennut. Seminaarin jälkeen toukokuun alussa avasin tilin.  Aluksi oli orpo olo.  Tuntui siltä, että kaikki muut olivat saaneet kutsun bileisiin, mutta minä tiirailin menoa ikkunan läpi.

Oikeastaan innostuin Twitteristä vasta pari kuukautta sitten.  Löysin enemmän ja enemmän hyviä twiittejä suoltavia ihmisiä ja opin itsekin hyödyntämään 140 merkkiä paremmin. Kesti siis noin puoli vuotta, että Twitter kolahti minulle.  Aikoinaan wikin ja ningin hyödyllisyys avautui heti.

Tietysti kolahdukset ovat yksilöllisiä ja riippuvat näkövinkkelistä.  Itse etsin suljetulle oppimisalustalle vaihtoehtoja, joten wikin ja ningin suhteen motivaatio oli korkealla. Viestien virta avautui vasta kun jaksoin antaa sille kunnon mahdollisuuden.  Huomasin, että seuraamalla oikeita ihmisiä löysin asioita, joita en olisi ikinä osannut etsiä. Eläköön serendipity!

Minulta kysytään tihenevään tahtiin, että miten sosiaalisen median käyttöä voisi oppia. Onko kursseja, koulutusta, verkossa olevaa materiaalia? Hyviä uutisia, ihan kaikkea löytyy. Englanniksi on materiaalia pilvin pimein ja suomeksikin ihan kohtuullisesti. Twitteristäkin on jo tuore  kirja suomeksi.  Kursseja voi käydä netissä tai livenä, mutta oikeasti sosiaalinen media kolahtaa vain ja ainoastaan kokeilemalla.  Kursseilla mukavinta on se, että tiedon lisäksi tapaa hengen heimolaisia ja yhteistä ihmettelyä voi jatkaa kurssin jälkeenkin sosiaalista mediaa hyödyntäen.

Myönnän reilusti, että sosiaalisen median opetteluun  kuluu aikaa.  Koen kuitenkin, että olen selvästi plussan puolella kun ynnään mitä olen käyttämälläni ajalla saanut.  Parasta on ollut verkostoituminen mielenkiintoisten ihmisten kanssa.  Ideatkin jalostuvat  parhaiten jakamalla. Heitä ilmaan yksi, saat kohta kymmenen takaisin ja lisäksi innokaita ihmisiä, joiden kanssa lähteä toteuttamaan niitä.

Tuntuu kuin olisi äärettömän isossa hiekkalaatikossa, jossa jaetaan työkaluja ja rakennetaan yhdessä 24/7.  Orientoituminen voi viedä hetken, mutta sen jälkeen mahdollisuuksia on rajattomasti. Aloitatko lapiolla ja ämpärillä vai haluaisitko tehdä perhosen tai tulla mukaan kaivamaan kanavaverkostoa?

rannalla

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized