Avainsana-arkisto: avoimmuus

Avoimuus – uhka vai ainoa mahdollisuus?

ITK:ssa oli tänä vuonna kantavana teemana sosiaalinen media.  Sitä oli suorastaan vaikea päästä karkuun.  Kaikki osallistujat eivät kuitenkaan varauksetta kannattaneet avoimia, yhteisöllisiä sovelluksia. Kuulin sattumalta kun kaksi miestä (ikäryhmä 40+) keskustelivat aiheesta hieman tuskastuneen näköisinä. ”Tämä sosiaalinen media olisi ihan ok jos se ei olisi niin avointa. Meidän pitäisi voida käyttää sitä osana nykyistä oppimisalustaamme, mutta tietysti suljettuna. ” ”Juu ja sitten vaaditaan, että opiskelijat sitoutuvat käyttämään sitä!”

Harvinaisen ahdasmielistä? Ei suinkaan. Ihan toisessa tilaisuudessa koulutin ryhmää, jossa osallistujista jotkut olivat  sitä mieltä, että suljettu tai ainakin rajattu sosiaalinen media olisi ainoa vaihtoehto, jonka suostuisivat ottamaan käyttöön organisaatiossaan. Että näin avointa viestintää.

Kolmas kerta toden sanoo. Keskustelin erään yrityksen markkinoinnista vastaavan  kanssa hiljattain ja hän oli sitä mieltä, että vain heidän  toimitusjohtajallaan on oikeus sanoa mitään yrityksen nimissä netissä. Kuitenkin suurin osa heidän työntekijöistään palvelee asiakkaita työkseen.  Siis työntekijä saa viestiä asiakkaiden kanssa kahden, mutta ei avoimesti?

Toisaalta minulla on ihan päinvastaisia kokemuksiakin. Olen viime aikoina kirjoittanut kasan hankehakemuksia yhdessä eri koulutusorganisaatioiden edustajien kanssa. Parhaimmillaan hankehakemuksen laatiminen on avointa jakamista, yhdessä kirjoittamista, ajatusten törmäyttämistä ja lopputuloksena on paljon hienompi kokonaisuus kuin yksikään organisaatio olisi yksin pystynyt pusertamaan. Hakemusten laatiminen on lisäksi ollut hauskaa!

Jotta kaikki sujuisi näin hyvin, vaaditaan luottamusta. Prosessissa paljastuu organisaatioiden vahvuudet ja heikkoudet ja tämän voi joku kokea uhkana. Mutta eikö verkostohankkeissa pitäisi nimenomaan oppia kumppaneilta?  Jotta voisimme oppia, meidän täytyy myöntää, että meillä on opittavaa. Verkoston ideahan on tuoda monenlaista osaamista pöytään. Törmäyttämällä ihmisiä eri organisaatioista löydetään uusia tapoja tehdä asioita ja ravistellaan rakenteita. Siis jos uskalletaan olla aidosti avoimia ja lähdetään kyseenalaistamaan totuttuja toimintatapoja, eikä puolustamaan sitä omaa tapaa ainoana oikeana.

Verkostot avaavat uusia mahdollisuuksia ja kasvupolkuja. Jollekulle uudet mahdollisuudet ovat mahtava juttu, toiselle Pandoran lipas. Onko meillä kuitenkaan vaihtoehtoja? Avoimesti verkostoissa toimivat  ihmiset tulisi nähdä mahdollisuutena, ei uhkana. Sosiaalisen median sovelluksilla verkostot ja samalla mahdollisuudet ovat kasvaneet räjähdysmäisesti.

Haluatko  hyvät vai huonot uutiset? Ei sen väliä, totuus on sama, toiselle hyvä, toiselle huono uutinen.  On opittava toimimaan avoimemmin, tekemään yhteistyötä, törmäyttämään osaamista, kokeilemaan uusia asioita ennakkoluulottomasti, luottamaan ihmisiin ja antamaan heille vapautta.  Yksittäisten ihmisten päässä oleva tieto (jota ei jaeta) ei ole enää valtaa vaan illuusio vallasta. Oppivat organisaatiot ovat huomisen voittajia ja oppiminen ei ole sitä, että tehdään samoja asioita samojen ihmisten kanssa samalla tavalla vuodesta toiseen.

Add to FacebookAdd to DiggAdd to Del.icio.usAdd to StumbleuponAdd to RedditAdd to BlinklistAdd to TwitterAdd to TechnoratiAdd to Yahoo BuzzAdd to Newsvine

4 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized