Kuka päivittäisi koulun?

Yhä useampi meistä tekee tietotyötä. Tulevaisuudessa tuskin löytyy ammattia, jossa ei haettaisi, tulkittaisi, jaettaisi ja jalostettaisi tietoa, jota tulee olemaan ubiikisti tarjolla, sekä ihmisten että esineiden tuottamana.

Miten valmistamme lapsia ja nuoria tähän yhteiskuntaan? Keskivertoperuskoulussa on pari atk-luokkaa ja kännyköiden ym. omien laitteiden käyttö kiellettyä. Jotkut lukiot houkuttelevat oppilaita sillä, että kaikki saavat läppärin. Yleisesti ottaen edes opettajilla ei ole (ainakaan työnantajan puolesta) läppäreitä, älykännyköistä tai muista mobiilioppimisvälineistä puhumattakaan.

Vaikka tapahtuisi ihme ja heräisimme huomenna maailmaan, jossa jokaisessa suomalaisessa koulussa olisi riittävästi laitteita, omia saisi tuoda vapaasti ja kaikissa kouluissa olisi nopea langaton verkko, ei maailmaa (ja tulevaisuuden Pisa-tuloksia) ole silti pelastettu.

Jostain pitäisi saada riittävän iso porkkana, jotta opettajat innostuisivat uusista mahdollisuuksista. Poisoppiminen on tulevaisuutemme suurimpia haasteita kaikilla kouluasteilla.

Työelämässä internetin sujuva käyttö on oletusarvo. Onko koululaitos enää osa työelämää, jos toimintaedellytykset eivät ole kunnossa? Miten se pystyy antamaan eväitä elinikäiseen oppimiseen jos opettajillakaan ei ole näitä eväitä?

Seitsemännellä luokalla oleva tyttäreni sai juuri ohjeet kasvion tekemiseen. Kasvion saa tehdä perinteisesti prässäämällä tai digikasviona. Ohjeissa korostettiin, että kännykkäkamera ei ole riittävän laadukas digikasviota varten, vaan tarvitaan kamera, jossa on makrotoiminto.  Siis peruskoulun kasvion tekemiseen?!  Kuinka laadukkaita ovat ne rapisevat lehdet, jotka hätäisesti prässätään jonkun kirjapinon alla?  Eikö pääasia ole luonnossa liikkuminen, kasvien löytäminen, tunnistaminen ja tiedon jakaminen?  Ohjeessa opastettiin vielä, että digikasvio tulee palauttaa tikulla tai CD:nä. Ei puhettakaan, että sen voisi tehdä nettiin, jossa kuviin voisi linkittää ko. kasvista löytyvää tietoa eri sivustoilta. Oppilaat voisivat myös kommentoida toistensa kasvioita ja opettajakin näkisi halutessaan miten kasvien kerääminen edistyy.

Täydennyskouluttajana minun pitäisi varmaan iloita siitä, että työsarkaa riittää. Joskus kuitenkin valtaa epätoivo kun toivoisin koulun antavan lapsille ja nuorille niin paljon paremmat eväät tulevaisuuteen.

Ne kasvien nimet unohtuvat vähitellen, varisevat paperille liimatut lehdet heitetään pois, tikut ja CD:t hukkuvat, mutta netissä olevaan kasvioon voisi tarvittaessa palata ja seuraavan vuoden seiskat voisivatkin käydä tekemässä havaintoja samoilta kasvupaikoilta ja laajentaa kokoelmaa uusilla, vielä puuttuvilla kasveilla.

On niin helppoa antaa samat ohjeet oppilaille vuodesta toiseen. Maailma ympärillämme on kuitenkin muuttunut. Se, että tunnistaa nuo parikymmentä kasvia on varmaan opsissa oleva kohta kahdeksannella luokalla.  Eikö se, että tunnistaa, osaa hakea ja arvioida kasveihin liittyvää tietoutta, jakaa ja keskustella siitä muiden kanssa, olisi tätä päivää?

Oppilaiden kesätehtävä on helppo jakaa Wilmassa. Olisipa yhtä helppoa jakaa päättäville tahoille kesätehtäväksi koko Suomen peruskoulun laitteiden ja osaamisen päivittäminen vastaamaan nykyajan tarpeita, tulevaisuutta unohtamatta.

P.S. Blogikirjoitukseni alussa oleva kuva ei siis kelpaa koulun kasvioon.



Mainokset

23 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

23 responses to “Kuka päivittäisi koulun?

  1. Jukka Manninen

    Allekirjoitan kirjoituksesi täysin. On helppo pysyä vanhoissa malleissa ja ohjeissa. Peruskoulussa tehdään liian vähän tehtäviä sähköiseen muotoon. Oma ysiluokkalainen tyttäreni on tehnyt jonkun tehtävän blogi- muotoon. Ilahduttavaa! He käyttivät suunnittelussa dropboxia ja olivat innoissaan tehdessään sitä. Tuollaista innostusta tarvitaan enemmän.

    Laitteiden puuttuminen on tosiasia, mutta se ei saa olla este uudenlaiselle toiminnalle tai ajattelulle koulussa. ”Perinteisillä” tietokoneilla voi tehdä asioita yhdessä, kunhan oppilaille annetaan siihen mahdollisuus. Oppilaiden omat älypuhelimet ja kännykkäkamerat pitää saada hyötykäyttöön. Vasta silloin mobiilioppiminen lähtee lentoon, kun oppilaat oivaltavat sen, mitä kaikkea hyödyllistä puhelimella voi tänä päivänä tehdä.

    • mjansson

      Mikä olisi se porkkana, jolla saadaan opettajat hyödyntämään verkkoa? (En haluaisi ehdottaa isoveli valvoo-keppiä!) Monet lapset kyllä käyttävät sosiaalisen median sovelluksia, mutta eivät tule ajatelleeksi yksityisyyteen tai tekijänoikeuksiin liittyviä kysymyksiä jakaessaan kuvia ym. vapaasti. Ainakin Espoossa omien laitteiden käyttöä koulussa pidetään eriarvoistavana. Tosin, kuten jo aiemmin bloggasin, vaaditaan kouluun omat sukset, luistimet, ym. Toki on kouluja, jossa ajatellaan eri tavalla asioista. Vierailin jokin aika sitten Kasavuoren koulussa, joka on upea esimerkki siitä miten asiat voidaan tehdä toisin. Onneksi näitäkin kouluja on. Tuleekin mieleen kysymys, voisiko hyvät käytännöt mallintaa koko peruskoulujärjestelmän uudistusta varten.

  2. Pauliina Venho

    Kiitos taas hyvästä tekstistä Mervi!
    Mobiilisti otettuun kuvaan voisi kätevästi liittää paikkatiedon ja ajankohdan myös. Sitten otettaisiin englannin opettaja hankkeeseen mukaan ja lisättäisiin kasveihin niiden englanninkieliset nimet. Ja seuraavaksi yhteys kummikouluihin ympäri maailmaan ja verraittaisiin suomalaisia kasvioita heidän nettikasvioihinsa… 😀 Seuraavassa vaiheessa kotitalousopettaja voisi käsitellä luonnon hyötykasveja jne. jne. Mahdollisuudet ovat rajattomat.

    • mjansson

      Jep, jep! Mahdollisuudet ovat melkoiset jos niitä haluaa hyödyntää. JOS…. Netissä jaetaan reseptejä, askarteluvinkkejä, ym., pitäisikö jonkun alkaa koostaa niksinurkkaa netin opetuskäytöstä ihan suomeksi ja optiona sähköpostijakelu 🙂

  3. Hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus!

    Meillä oli aikanaan 90-luvulla ala-asteella kyllä jo tietokoneet käytössä kaikkien aineiden opetuksessa, kieliä opeteltiin erityisillä ohjelmilla, TypingMaster opetti kymmensormijärjestelmän ja äidinkielen opiskelun merkeissä tehtiin joka vuosi koulun omaa lehteä. Lisäksi ennen internetin aikakautta käytettävissä oli erilaisia CD-levyllä toimitettuja tietosanakirjoja, ja kun kouluun saatiin ensin toimiva sisäverkko ja lopulta nettiyhteyskin, omiin tiedostoihinsa ja lopulta myös sähköpostiin ja muihin verkon palveluihin pääsi käsiksi miltä tahansa koulun koneelta ja osin kotoakin. Oli siinä 10-vuotiaalla pojalla ihmettelemistä… 🙂

    Yläaste oli kuitenkin järkytys, koko aikana ei tietokonetta koulun puolesta käytetty kuin muutamilla, vapaaehtoisilla ATK-kursseilla (jotka toki olivat sinänsä laadukkaita, mutta noin puolet osallistujista oli sinne pakotettu kun valinnaisten aineiden ryhmät eivät menneet tasan) ja suurin osa töistä piti tehdä käsin. Lukiossa sentään helpotti vähän, kun tietokone sallittiin kotitehtävien ja esitelmien työvälineenä, mutta ainakaan viime vuosikymmenen puolivälissä ei omia läppäreitä saanut esimerkiksi pitää tunneilla auki…

    Onneksi mahdollisuudet oppia tietokoneen käyttöä vapaa-ajalla ovat nykyään hyvät ja koululaitoskin hiljalleen mukautuu tietoyhteiskuntaan, mutta kyllä minuakin silti tilanne huolestuttaa. 80-luvulle opetusmetodeissaan jumiutuneet koulut eivät juuri motivoi opiskelijoita…

    • mjansson

      Suomessa opettajilla ja kouluilla on paljon valinnan vapautta. Se on toisaalta hyvä asia, mutta muutoksen edessä paha asia. Opettaja voi valita vanhat materiaalinsa ja opetusmenetelmänsä vuodesta toiseen. Peruskoulussa ei voi edes äänestää jaloillaan ja muilla kouluasteilla valuu paljon rahaa hukkaan keskeyttämisten myötä. Meillä puhutaan paljon tasa-arvosta perusopetuksessa. Nähtyäni miten eri tasolla koulujen varustelu ja opettajien osaaminen on, en menisi allekirjoittamaan väitettä. Oppilaan näkökulmasta parhaassa tapauksessa vapaa-ajalla hankittu osaaminen paikkaa koulun puutteita.

      Kysymys kuuluu, onko meillä varaa odottaa, että koululaitos mukautuu hiljalleen tietoyhteiskuntaan? Ei, jos haluamme säilyttää kilpailukykymme, puhumattakaan OKM:n halajamasta koulutusviennistä.

      • Ongelma lienee juurikin peruskoulu, sillä toisen ja ylemmän asteen oppilaitokset joutuvat kilpailemaan opiskelijoista koko ajan enemmän ja siksi kehittämään opetustaan ja toimintatapojaan. Peruskoulu voi jatkaa tietoteknisen koulutuksen päähän potkimista vaikka kymmeniä vuosia, sillä samanlaista painetta tapoen muuttamiseen ei valitettavasti ole.

        Onneksi opettajat hiljalleen oppivat myös uusia temppuja, sillä heidän omasta aktiivisuudestaan on paljon kiinni. Lisäksi ainakin paikallisella tasolla (ja pienemmissä kouluissa..) muutama aktiivinen ja osaava opettaja voi muuttaa koulun ilmapiiriä paljonkin 🙂

  4. Tarvittaisiin about 5 000 Merviä siroteltuna ympäri Suomea. Tai sitten jos ope vaikka kysyisi niiltä luokassa olevilta asiantuntijoilta? Ilkka Pirttimaa jakoi tänään FB:n kautta esimerkkinä digiportfoliosta 9-luokkalaisen poikansa oman http://sites.google.com/site/viljamipirttimaa/home Mukana mainioita valokuvia ja videoita. Asiat sinänsä eivät ole vaikeita, mutta kuten toteat, vanhassa vara parempi, jopa opettamisen ammattilaisilla.

    By the way: oma monen vuoden takainen digiherbaario, kasvien nimet saa esiin, kun vie hiirtä kuvan päälle (ja jos olisi otettu nykymobiililla, joka on aivan yhtä tarkka, paikkatietokin olisi automaagisesti) http://www.flickr.com/photos/13124119@N00/sets/72157594208003627/

    • mjansson

      Hieno digiherbaario 🙂 Kuten totesit asiat eivät ole vaikeita ja usein luokassa on asiantuntemusta, mutta sen hyödyntäminen vaatii uudenlaista asennetta opettamiseen. Lapsen/nuoren itsetunto kasvaa kummasti kun saa opastaa opea.

  5. Tero Toivanen

    Olipa hieno blogi-kirjoitus, Mervi!

    Kävi vähän hassusti: Sain nimittäin juuri valmiiksi oman blogi-kirjoitukseni otsakkeella Onko tulevaisuudessa kouluja?, jossa puhun aika paljon samoista asioista. Menin sen jälkeen Facebook:iin ja löysin sieltä linkin tähän blogikirjoitukseen.

    Upea juttu, että meitä on monta tätä asiaa ajamassa eteenpäin! Tuntuu siltä, että ilmassa on muutoksen tuulet. Helppoa se ei tule olemaan, sillä vastustus muutoksille on kova. Muutos tulee kuitenkin lopulta hyödyttämään meitä kaikkia. Siitä olen vakuuttunut!

  6. Kyllä kannattaa blogata! MOT. Näin alkaa liike.

    (Tuo yllä oleva Oppijat-nimellä lähtenyt kommentti oli meikäläiseltä, en huomannut olleenki sillä tunnarilla kirjautuneena.) Bloggaamisen puolesta: http://opeblogi.blogspot.com/2011/05/kannattaako-blogikirjoittaminen-naina.html Ja sitten tuo FB-Twitter-levitys. Brauerin Sanna kyseli blogissaan, käyttävätkö lukijat vielä syötteenlukijaa. Jotenkin tuntuu, että FB+Twitter+muut yhteisölliset jakamis-levittämiskeinot ovat korvannut sitä.

  7. Porkkana on asennemuutos, voimaannuttaminen. Kun ”uusi työ” helpottaa opettajan nykytyötä ja oppimisen vaikuttavuus tulee näkyviin, oppimisen lasikatto on murrettavissa.

    Koulun pitäisi olla T&K-toiminnan esikuva. Opettajuus on valitettavasti teollisen ajan käytänteiden vanki, jossa mielummin turvataan toimiva selusta kuin ollaan kiinnostuneita edessä aukeavaan uusiin mahdollisuuksiin.

    Muutos lähtee liikkeelle opettaja kerrallaan. Kustantamobisnes on ollut ops-käytännöllistäjä. Mobiili-ops (käytäntö ja ansainta) on vasta muotoutumassa.

  8. Niin, olen kyllä melko varma, että seuraavan vuoden seiska jättää just sillä kertaa väliin kasvupaikkaan tutustumisen, ja kopioi kasvin suoraan omalle koneelleen, saatta vaan vaihtaa jonkun kuvauspäivämäärän. Sillain kasvienkeruu käy paljon sukkelammin. Tekijänoikeudet, mitä ne on?

    Itse keräsin 80 kasvia 60-loppupuolella useamman kesän aikana, prässäsin kuivaksi, liimailin arkille ja kirjoittelin lappuihin suomen- ja latinankieliset nimet, suvut ja luokat ja poimintapäivämäärän parhaimmalla käsialalla, mihin pystyin. Nämä sitten vielä opettelin ulkoa ja bilsanopettajani kuulusteli ne kaikkiaan kahteen kertaan, kun ekalla kerralla ei mennyt läpi. Silti olen tänä päivänäkin tyytyväinen, kas kun tunnistan kasvini edelleen, kun näen niiden kukkivan metsässä, pellolla ja tienposkessa.

    Ratkaisevaa tässä ei ole se, että sen olen minä joutunut tekemää, eikä se kaikki ähellys niiden kanssa, että saan kasviston kansien väliin, vaan se, että se tieto jää minun päähäni ja vain minun, ja muut kerää omat kasvinsa ja takoo omat tietonsa omaan päähänsä.
    Vaikka ihmisen ympäröi nykyisin mitä ihmeellisemmät härpäkkeet ja ai ai kun elämä on kätevää, niin tosi asia on, ettei ihminen tulevaisuudessakaan pärjää tietämättä ja osaamatta ilman sähkön, nettiyhteyksien, puhelimien apua.

    Siksi, vaikka kasvioni kansien välistä variseekin kuivia lehden murusia, ne tiedot pysyy minun päässäni edelleen, eikä niitä kukaan pääse kopsaamaan.

    • Jan:

      Ottamatta kantaa muuhun kirjoitukseesi tai vaivannäköösi, ajatuksesi:

      Siksi, vaikka kasvioni kansien välistä variseekin kuivia lehden murusia, ne tiedot pysyy minun päässäni edelleen, eikä niitä kukaan pääse kopsaamaan.

      on mielestäni kerrassaan ikävä. Et ole valmis jakamaan tietojasi ja päästämään muita hyötymään osaamisestasi? Niiltä osin kuin olen työelämää ehtinyt nähdä, opitun informaation tehokas jakaminen ja työpaikoilla tapahtuva vertaiskouluttaminen on ainakin tietoaloilla ylivoimaisesti tärkein uuden tiedon omaksumisen kanava. Keräämänsä informaation mustasukkainen panttaaminen ei hyödytä ketään, mutta toki sillä keinoin saa aiheutettua vaivaa muille työntekijöille ja lisää työntekijöiden kouluttamisesta koituvia kustannuksia työnantajalle.. Ei kasvata Suomen kilpailukykyä, ei rohkaise tai mahdollista työnantajia työllistämään enemmän työntekijöitä, eikä ainakaan lisää viihtyvyyttä työpaikoilla.

  9. Niinpä niin, koulua käydään edelleen elämää varten, siis ihan sitä omaa elämää. Ei edelleenkään ole keskeisen tärkeää, kuinka paljon tiedät ja mitä sorttia, vaan se, kuka sen asian tietää ja osaa. Toit itse esiin tuon työelämän, ja minulle on tähän päivään asti ollut tärkeää, että nimenomaan minä tiedän jotkut asiat aika hyvin. Sillä seikalla siinä työelämässä pärjää. Tällainen tiedon ahkera jakaminen takaa vain sen, että nuoremmat kolleegani kampittaa minut työelämässä tietämällä asiasta ehkä nimen, mutt´ei hallitse kokonaisuutta, plus sitten on tietysti nuori, hyvännäköinen ja oikeen miellyttävä. Siis sitä todellista tietämistä ja osaamista peräänkuulutan ja varjelen.

  10. Pasi Rantala

    Kopiontiako tässä pelätään? Itse olen ensimmäisiä ikäluokkia (s. 1959), joka ei joutunut kasveja keräämään (enkä kyllä niitä tunnekaan). Muistelen vaan ”isoja poikia”, jotka vaihtelivat nimilappuja edellisten ikäluokkien kasvikansioihin.

    Nythän se kai toimisi niin, että opettaja antaa oppilaalla vaikka palan sinistä paperia ja vaatii, että sen pitää näkyä digikuvassa. Seuraavana vuonna kuvassa pitää näkyä sitetn vaikkapa avain. Vaikeuttaa kopiomista jo olennaisesti.

    Kyllä varmaan enenn, nyt ja tulevaisuudessa töitöä kopioidaan mitä moninaisemmilla tavoilla. Se ei kai kuitenkaan voi olla perustelu siihen, että koulu ei muutu millään tavalla.

  11. Ei kannattaisi liitoksistaan irrota tämä teitokonevöyhkäyksen kanssa. Suomalainen peuskoulu toistaiseksi yrittää vielä opettaa jotain perustietoja, tietokonepelleilyn oppii nykyaikana jokainen ihan luonnostaan. Sitäpaitsi peruskoulussa tietokone ja sen käyttö ei ole ollenkaan tuntematon. Järjen käyttö sen sijaan kohta on, toistaiseksi ei vielä. Sitä voi harjoittaa ilman läppäriäkin.
    On myös todettu, että tietokoneen käyttö tyhmentää.

    • ”Kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa”…

      Pari vuosikymmentä sitten terveystietoa ei pidetty millään lailla tärkeänä aineena, sillä kyllähän kaikki nyt terveytensä tunnistavat ihan luonnostaan. Samoin seksuaalivalistusta ei nähty tarpeellisena, sillä kyllähän jokainen nyt seksipelleilyt oppii ihan luonnostaan. Vielä vähän aiemmin ei nähty tarpeelliseksi opettaa kansalle kirjoitustaitoa, sillä kyllähän jokainen luonnostaan osaa kommunikoida suullisesti.

      Tietokoneen käytön tyhmentävästä vaikutuksesta ottaisin mielelläni jotain todistetta, heitä vaikka joku linkki tutkimukseen jossa tämä todistetaan. Pelkkä huutelu netissä ilman valmiuksia seistä väittämiensä takana tai tarjota lähteitä niiden tueksi on typerää. Luulisi että tämä olisi opittu ilman tietokoneitakin, mutta ilmeisesti lähdeviitteen käsitettä ei käsin kirjoitettujen tutkielmien aikana tunnettu..?

    • Mervi Jansson

      Suomalainen peruskoulu opettaa kyllä perustietoja, mutta tietokoneen käyttö kuuluu nykyään perustietoihin. Lukutaidon määritelmääkin on laajennettu verkkolukutaitoon. Kun internet on täynnä niin asiaa kuin asiattomuuksiakin, olisi suotavaa oppia erottamaan jyvät akanoista koulussa. Peruskouluissa on hyvin vaihteleva varustetaso ja osaaminen tietotekniikan suhteen. Näin ollen lapset eriarvoistuvat sen mukaan mitä koulua käyvät.

      Fakta on, että elämme tietoyhteiskunnassa. Jollei opi netin hyötykäyttöä on jatkossa vaara syrjäytyä yhteiskunnasta ja sen palveluista.

  12. Luepa nyt aluksi vaikka Nicholas Carrin teos Pinnalliset. Netistäkin löytyy jotain kyseisestä miehestä ja tuosta opuksesta. Mies on oikein ehta amerikkalainen tietokonemies.

    Mies väittää, että erityisesti netti tyhmentää, tekee ihmisestä puupään ja tehokkaan algoritmin, netissä selaillaan, silmäillään viivytään kerkeintaan 30 sekunttia sivulla. – Koulussa päinvastoin yritetän saadan lapset keskittymään johonkin tehtävää, ymmärtyämään. Että sitä rataa, jos ymmärrät.

    • Jopas nyt jotakin – oikein aito amerikkalainen tietokonemies! Mainitsemasi kirja on jäänyt lukematta mutta kaverin artikkeleita olen lukenut aiemmin.

      Nyt kritiikkisi siis suuntautuu vain internetiin, ja silloinkin vain nopeaan selailuun. Eikö olisi parasta, että lapset opetettaisiin jo koulussa selailemaan netissä siten, etteivät tyhmentyisi? Nythän he oppivat sitten vapaa-ajallaan juuri nämä väärät toimintatavat, sillä mielestäsi ”tietokonepelleilyn oppii jokainen nykyaikana ihan luonnostaan”. Niin, mutta ilmeisesti siis väärin. Koulussa heidät opetettaisiin keskittymään esimerkiksi tiedonhakuun ja tekemään tehtävänsä johdonmukaisesti alusta loppuun kerralla.

      Pidän muuten tavastasi vastata yhteen ainoaan kohtaan kommenteissani. Ymmärrän toki, jos et uskalla viettää tietokoneen äärellä pitkää aikaa kerrallaan ettet tyhmentyisi, joten odottelen että vastailet muihin kommentissani esittämiini pointteihin seuraavan kerran, kun uskaltaudut koneelle.

      • Juha

        Muistaakseni olen lukenut tutkimuksesta, jossa väitettiin sosiaalisen median käytön heikentävän oppimistuloksia. Lyhyt kestoinen muisti, joka on tärkeä oppimiselle, täytyy muistissa pidettävissä, kesken olevista viestiketjuista.

        Netin käyttö tietolähteenä on vähän kuin vertaisi uutispalveluja ja sanomalehteä keskenään. Kyllähän netissä uutiset ovat ensimmäisenä, mutta on melkoinen ero minkälaisen käsityksen saa uutisista ja maailmasta sanomalehtien kautta.

        Sama koskee myös tietokirjoja ja nettiä. On aivan älytöntä aloittaa uuteen asiaan tutustuminen netin ja tietokoneen avulla. Todennäköisemmin paremman tietorakenteen, useamman henkilön toimesta tarkistetut faktat jne. löytää kirjoista. Onhan niitä kirjoja, artikkeleita ja lehtiä tietenkin verkossakin, mutta usein ne aukeavat vain rahalla.

        Myöhemmin, sitten kun muutama alan perusteos on luettu, uuden ja ajankohtaisen tiedon hakeminen verosta on perusteltua. Kun ihmisellä on asiasta jokin tietorakenne, niin hyvinkin sirpaleisen tiedon sijoittaminen onnistuu omalle, oikealle paikalleen.

        Olen samaan mieltä siitä, että koulussa pitäisi opettaa juuri sitä oikeanlaista tieto- ja viestintätekniikan käyttöä, koska se vapaa-ajan käyttö on usein sitä viihdekäyttöä.

  13. Eetu Rantakangas

    Itsehän opiskelen tietotekniikan opettajaksi ja pyöräytin tuollaisen vähän kasviota vastaavan härvelin muutamassa minuutissa viime syksynä yhden kurssin puitteissa. Ei toki ehkä fiksuin toteutustapa, mutta eivätpä ne muutkaan vaihtoehdot tuon vaikeampia olisi toteuttaa, kunhan tietää välineet ja osaa käyttää niitä. http://users.jyu.fi/~eemarant/tyovalineet/oppimistehtava2/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s