Avainsana-arkisto: kehittäminen

Pojat tekee projektin

Torstai oli ITK-päivä. Digiveikot virittelivät kansan tunnelmaan laulamalla tuhansien projektien maasta, jossa muutama eurokin vilahti . Opetusministerin puheessa tietoyhteiskunta jalkautui sarjaksi valintoja ja pieniä tekoja, jotka vievät monipuolisille vesille ja yhdistyvät valtavirtaan uiviksi käytännöiksi.

ITK keräsi jälleen runsaan yleisön. Varjopuolena oli ahtaat salit, jonne kaikki halukkaat eivät mahtuneet. Tiukkaa teki ainakin pohjakerroksen pienissä saleissa, joissa olin kuuntelemassa esityksiä iPadien käytöstä. Paloturvallisuus ym. määräykset kalpenivat, kun salien käytävät ja reunat täyttyivät kuulijoista.

Digiveikkojen lauluun palatakseni, Suomi on todellakin tuhansien projektien maa. Laulussa niitä pyörittivät pojat, mutta tasa-arvon hengessä opetusministeri totesi, että tyttöjen rooli on varmasti yhtä merkittävä. ITK:ssa esillä olleet iPad/tabletti-projektit olivat erityisen lähellä sydäntäni kun olen itsekin useassa sellaisessa mukana.

Kotiin ajaessani mietin, miten uusissa projekteissa voitaisiin hyödyntää tehokkaammin aiempien tai käynnissä olevien projektien tuloksia. Ainakin tabletti-projekteissa pähkäillään melko lailla samojen kysymysten kanssa eri kouluasteilla. Miten saisimme hyviksi todetut ratkaisut ja käytännöt tehokkaasti jakoon kouluasteeta riippumatta?

Valitettavasti tabletit tuntuvat monessa oppilaitoksessa jopa syventäneen juopaa tietohallinnon ja pedagogien välillä. Ei ole harvinaista, että kunnan tai koulun tietohallinto jättäytyy projektin ulkopuolelle. Innokkaista pedagogeista on monessa koulussa löytynyt sen verran it-osaamista, että kohtuullisen helposti hallinnoitavien tablettien kanssa pärjätään ja tietohallinto ummistaa silmänsä.

Asenteita on moneen lähtöön, eräässä pk-seudulla olevassa oppilaitoksessa,  tietohallinto oli ilmoittanut pedagogeille tutkivansa parhaillaan tabletteja ja ilmoittavansa sitten aikanaan mitkä laitteet tukevat parhaiten pedagogiikkaa…. Tarvitaanko taas uusi projekti, jotta saadaan tietohallinto ja pedagogit saman pöydän ääreen? Monissa oppilaitoksissa/kunnissa puhutaan harhaan johtavasti IT-palveluista. En kutsuisi tuota me valitsemme puolestanne- asennetta palveluksi.

ITK-viikolla ilmestyneessä Opettaja-lehdessä oli it-alan tutkija Antti Pirhosen haastattelu. Haastateltava toi vahvasti esille tietotekniikka/some-kriittisen kantansa. Hän kuitenkin totesi, että koulun tehtävä on tuottaa aktiivisia, omilla aivoillaan ajattelevia, sivistyneitä maailman kansalaisia. Herää kysymys miten se on mahdollista, ilman tietotekniikka- ja some-osaamista?

Antti Pirhonen puhuu haastattelussa myös ruudun viemästä ajasta, verkkopiuhan vaikutusta ja kyyhöttämisestä koneen äärellä.  Määrittelevätkö nuo termit enää tämän päivän tieto- ja viestintäteknologiaa?

Elämme tablettien, mp3-soittimien ja älykännyköiden maailmassa, jossa verkko on osa arkipäivää.  Verkossa pistäydytään hakemassa tietoa,  osallistumassa keskusteluun, jakamassa asioita, jne. Harva mobiililaitteen omistaja jumiutuu tuntikausiksi tuijottamaan ruutua. Verkostot, kirjat, kuvat, videot, pelit, leffat ja musiikki kulkevat taskussa tai laukussa. Uusi teknologia ei vangitse sisätiloihin edes koulussa ellei opettaja niin päätä.

Paikasta riippumaton oppiminen, ääni, kuva, video, teksti ja niihin liittyvät sovellukset tarjoavat upeita mahdollisuuksia monipuolistaa oppimista vauvasta vaariin. Kyse on siitä, miten ennakkoluulottomasti ohjaamme oppijoita hyödyntämään uusia mahdollisuuksia.

Miten saisimme valtakunnallisella tasolla eri kouluasteiden kehittäjät yhteen ja entistä monipuolisempia oppimismahdollisuuksia kaikille lapsille, nuorille ja aikuisille?  Projektien ulkopuolelle jää paljon kouluja, joissa ei ole kehittämisestä innostunutta johtoa tai opettajia. Pitäisikö meillä olla kansallisia kehittämisagentteja, jotka levittäisivät projektien tuloksia kaikkiin kouluihin?

Opetusministeri totesi, että meillä on arviolta 110 000 nuorta vailla toisen asteen tutkintoa. Olisiko mobiili taskukoulu vaihtoehto niille, joita koulun seinät ahdistavat?

Onko netissä toimivilla treffipalveluilla jatkossa valikoimissaan myös oppimistreffejä? Palvelun avulla samasta aiheesta kiinnostuneet ihmiset voisivat löytää toisensa tyyliin 45-vuotias kiinaa podcasteista opiskeleva nainen hakee noin tasolla kolme olevia muita kiinaa opiskelevia virtuaalitapaamisiin pari kertaa viikossa. Nǐhǎo!

2 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized